helposti joku 1000km. Vaikka auton vetokoukkuun viritettäisi jarruvarjo jarruttaan koko matkan ajaksi. Tuli vaan mieleen, kun katselin James Bondia ja Bondi leikkasi siinä jotain 3cm panssaria laserkellonsa lasersäteellä kuin kuumalla veitsellä voita 🙂
Joten voitaisi yrittää saada tuollainen kellonpatteri Briteistä Q:lta ja akkupulmat olisi ratkaistu 🙂
No HUH-HUH!
Uutisen mukaan Lithoenergy Power Cells aloittaa valmistamaan akkuja, joista riittää energiaa niin kannettaviin laitteisiin kuin sähköautoihinkin. Tritiumia on jo pitkään käytetty esim. itsevalaisevissa kelloissa, mutta viimeaikainen kehitys nanoluokan paksuisten painettujen piirien valmistuksessa
on johtamassa siihen, että ohuita tritium-kalvoja kerrostamalla voidaan valmistaa kevyitä akkuja missä kokoluokassa tahansa! Akun koolle ei olisi ylärajaa. Energiaa akku tuottaisi 24h vuorokaudessa, 7 päivää viikossa, yli 20 vuoden ajan! Ja tekniikka olisi turvallista oikein käytettynä.
Elämme mielenkiintoisia aikoja!
Tämä seuraava linkki kertoo mitä keksinnön taustalla on:
http://pesn.com/2008/10/22/9501495_Litroenergy_Power_Cells/
Eli otetaan aurinkokennoissa käytetty ohutkalvotekniikka, joka muuttaa fotonit elektroneiksi ja yhdistetään se jatkuvaan fotonilähteeseen, niin saadaan akku, joka antaa energiaa seuraavat 20 vuotta. Tosin niin että akun teho puoliintuu 12,5 vuodessa.
Olen perrimisti ja ajattelen ettei ilmaista energiaa olekkaan. Jos ei muuten niin joku kyllä laittaa tossunsa väliin ja nostaa hinnan niin korkealle ettei loppujen lopulta hintaeroa enää ole. (Mä ainakin tykkäisin kerätä pikku siivun välistä)
Aksu
Ydinparistoja on ollut jo vuosikymmeniä, ja valosähköistä ilmiötäkin niissä on hyödynnetty, joten ei tämä kokonaan uutta tekniikkaa ole. Wikipediasta löytyy asiaa perinteisistä ydinparistoista. Jos tällä tekniikalla saadaan selkeästi parempi tehotiheys ja paristo on turvallinen, niin tuote menee kuin kuumille kiville.
Tritium on itsessään melko vaaratonta tavaraa, mutta sitä käytetään myös ydinaseissa ja Yhdysvalloissa on tiukat rajoitukset tritiumia sisältävien tuotteiden maastaviennille.
Taitaa olla niin että tehotiheydestä ei voi oikein puhua. Jos akusta haluaa kilowatin tehoa, se merkitsee että peräkontissa täytyisi olla useamman kilowatin teholla säteilevä ja sen seurauksena lämpenevä tritiumsäiliö, luonnollisesti, koska valosähköinen ilmiö ei ole lähellekkään 100% tehokas. Täytyy muistaa, että tämä ”akku” tuottaa energiaa jatkuvasti, riippumatta siitä käytetäänkö sitä vai ei, koska tritiumin hajoamista ei pystytä hallitsemaan mitenkään.
Voitaisiin tehdä esimerkin vuoksi oletus, että ”säteilykennon” hyötysuhde olisi 37%, jolloin 10 kW tehon saavuttamiseksi tarvittaisiin vain vajaan 30 kW säteilyteho, joka puolestaan täytyisi puhaltaa ilmaan auton katolle sijoitetuista jäähdytysrivoista aina kun autolla ei ajeta. Jos auto ajettaisiin talliin yöksi, voisi autotallin ilmastointilaitteella lämmittää koko talon kovillakin pakkasilla.
Lisäksi tritium on hemmetin kallista tavaraa. Sitä ei esiinny missään luonnossa, vaan sitä täytyy valmistaa säteilyttämällä litiumia neutroneilla. Koko maailmassa taitaa ko. ainetta olla yhteensä alle 100 kiloa juuri sen takia että valmistaminen on hidasta, kallista, ja se hajoaa itsekseen jatkuvasti.
Kännyköissä ja kelloissa ko. seikat eivät ole mikään ongelma, koska senkaltaiset sovellukset kuluttavat vain watin tuhannesosia suurimman osan ajasta. Matkapuhelimessa esimerkiksi valmiustila voitaisiin hoitaa täysin betajännitteisellä paristolla ja kaikki ylijäävä sähkö varattaisiin pikkuhiljaa pieneen akkuun jonka avulla sitten tehoa vaativat puhelut ja muu radioliikenne hoidetaan.
Tuo liittynee siihen 90 luvulla tapahtuneeseen kylmäfuusiohuijaukseen.
Elektrolyysillä tosin voidaan valmistaa deuteriumia koska sitä on luonnostaan veden seassa joku tuhannesosa ja se aiheuttaa vesimolekyylille hieman normaalista poikkeavia ominaisuuksia. Siitä saadaan neutronipommituksen avulla edelleen tritiumia. Sähkövirralla ei saada kahta ylimääräistä neutronia ammuttua vety-ytimen sisään, ellei sillä käytetä hiukkaskiihdytintä.