Nimittäin tällä hetkellä karkeina lukuina ilmaistuna kotitalouksien kokonaissähkönkulutus on noin 20 TWh ja uusiutuvilla (vesi, puu, jne.) tehdään sähköä 20-25 TWh/vuosi (riippuen sadetilanteesta).

Tämä on totta. Meillä riittää vanhaa vesivoimaa roppakaupalla, josta yhtiöt eivät juuri muuta tee kuin nosta rahaa ja ekomerkillä vielä korkeampaa.

Siispä tarkennus: tekee sen oman ekosähkösopparin sellaisella sähköyhtiölle, joka on sitoutunut kasvattamaan merkittävästi uusiutuvan energian tuotantoa. Vaikka sitten tuulivoimaa, jota jo nykyään saa varsin kohtuulliseen hintaan.

Tämän tapaista kuviota on muuten mietitty yhdessä Demos Helsingin kanssa CarrotMob tempaukseksi: kilpailutetaan sähköyhtiöt tässä uusiutuvan energian tuotannon lisäämisessä ja eniten kasvattava saisi ison nipun sähkösoppareita mobbareilta.

t. Santeri

kukaan ei ole Suomessa jäänyt vielä ilman sähköä (sitähän ostetaan ulkomailta, jos oma tuotanto ei riitä).

Nyt menee jo ohi sähköautoaiheesta, kun sähköautot ei vielä pitkään aikaan ole relevantteja kokonaiskulutuksen kannalta, mutta pakko mainita ettei tuo sähkön saanti ulkomailta aina ole ollenkaan varmaa. Jokunen vuosi sitten oli sähkön loppuminen hilkulla, kun koko pohjoisessa euroopassa oli laaja pakkasrintama. Ainut mikä pelasti oli Norjan jääminen vähän sivuun rintamasta. Jos Norjassa olisi ollut vähän kylmempää, niin Suomessa olisi turvattu teollisuuden sähkönsaanti ja säännöstelty kotitalouksien sähköä. Olisi ilmeisesti toimittu niin, että alueittain olisi laitettu aina vuorotellen osa kotitalouksista pimeäksi muutamaksi tunniksi. Tämä oli todella hilkulla, ja tavallaan sääli ettei toteutunut, koska olisihan se saattanut opettaa ihmisille jotakin.

Yksittäisen ihmisen kohdalla ongelma on omasta mielestäni hyvin helppo ratkaista: hanki latauspistorasiaan ekosähköä ja aja sillä. Kun riittävän moni tekee tämän, lisäätyy uusiutuvan energian tuotanto ihan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti. Ja näin se valtiotason ongelmakin korjautuu.

Tämä on totta, vaikka ei sitä vihreää sähköä myydä enempää kuin sitä on tarjolla. Jossain vaiheessa sähköyhtiöt toteaa, että on vain tavallista jäljellä: "Osta sitä tai ole ilman!". Kyllähän se jatkuva kysyntä siinäkin tilanteessa kuitenkin painetta synnyttäisi uusiutuvan tuotannon kasvattamiseen.

Yksittäisen sähköauton käyttäjän kohdalla tässä ei ole ongelmaa: kukaan ei ole Suomessa jäänyt vielä ilman sähköä (sitähän ostetaan ulkomailta, jos oma tuotanto ei riitä).

Jos asiaa katsotaan öljyomavaraisuuden kantilta, niin sähköautot ovat siihen ratkaisu ihan riippumatta sähköntuotantorakenteesta. Kyllä meillä puuta ja erityisesti turvetta riittää, jos ei tarvitse ympäristöarvoja ajatella.

Luonnon kannalta tilanne on himpun verran hankalampi. Tuontisähkölle on vaikea laittaa hiilidioksidilappua päälle, mutta yleensä se lappu on paljon korkeampi kuin luulisi.

Jos me tuomme Norjasta sähköä, se on vesivoimalla tuotettua ja siis päästötöntä. Mutta toisaalta voi olla, että jos me emme ostaisi sähköä, norjalaiset veisivät enemmän sähköä Tanskaan korvaamaan hiilivoimaa. Norjalaiset siis pyörittävät turbiineitaan joka tapauksessa, mutta markkinatilanteesta riippuen sähkö voidaan myydä Suomeen, Ruotsiin, Tanskaan tai vaikka Hollantiin. Ei se vesi käyttämättä jää.

Venäjän tilanne on samankaltainen, tosin siellä sisäisten siirtoyhteyksien kunnon vuoksi on ihan mahdoton sanoa, mitä tuotantoa meille tulee. Virosta meille tuodaan palavakivivoimaa, jonka ominaispäästöt ovat nelinumeroisia.

Pohjolassa tehdään sähköä aika puhtaasti, mutta kun verkko alkaa olla yhä enemmän yleiseurooppalainen, asiaa pitäisi katsoa kokonaisuutena.

Yksittäisen ihmisen kohdalla ongelma on omasta mielestäni hyvin helppo ratkaista: hanki latauspistorasiaan ekosähköä ja aja sillä. Kun riittävän moni tekee tämän, lisäätyy uusiutuvan energian tuotanto ihan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti.

Vaikka kaikki kotitaloudet ostaisivat ekosähköä, se ei pakottaisi mihinkään merkittävään uusiutuvien lisärakentamiseen! Nimittäin tällä hetkellä karkeina lukuina ilmaistuna kotitalouksien kokonaissähkönkulutus on noin 20 TWh ja uusiutuvilla (vesi, puu, jne.) tehdään sähköä 20-25 TWh/vuosi (riippuen sadetilanteesta).

Eikä taida olla kovin realistinen ajatus, että kaikki kotitaloudet ostaisivat ympäristösähköä. Teollisuus ei sitä osta, jos eivät asiakkaat vaadi, ja siitä ollaan vielä kaukana.

Toinen kysymys on se, että vaikka asiakkaat ostaisivat ekosähköä enemmän kuin sitä nyt tuotetaan, niin millä se lisä tuotettaisiin? Puuta voi ehkä polttaa nykyistä enemmän, jos metsäteollisuus painuu pois. Muu alkaakin sitten olla kovin kallista ainakin nykymittapuun mukaan.

Ja sitten vielä… Jos ympäristönorppaekosähkön tuotanto alkaa loppua kesken, joku alkaa myydä meille hiilivapaata sähköä. Kun siihen riittää ydinvoima, niin se ei lopu kesken.

On niitä varmojakin tapoja saada suhteellisen päästötöntä sähköä itselleen. Oma tuulivoimala pihalle, vesivoimala lähipuroon ja oman metsän puiden polttaminen. Ei valitettavasti niin helppoa ja halpaa kuin anekauppa.

Millä tavoin on sähköautojen kulutukseen menevä lisäsähkön tarve ajateltu tuottaa ja kattaa?

Yksittäisen sähköauton käyttäjän kohdalla tässä ei ole ongelmaa: kukaan ei ole Suomessa jäänyt vielä ilman sähköä (sitähän ostetaan ulkomailta, jos oma tuotanto ei riitä).

Valtion näkökulmasta kysymys on tietysti toinen jos pyritään siihen, ettei sähköä osteta ulkomailta (eli pyritään sähköntuotannon omavaraisuuteen). Sähköautojen energiantarve ei kuitenkaan ole mitenkään hirvittävä ja siirtyminen sähköautoihin ei tapahdu yhdessä yössä, eli valmistautua ehditään hyvissä ajoin.

Tässä laskelma aiheesta: http://spreadsheets.google.com/pub?key=pyhrpO9L3eJPREdCM9ZSEUw

Jos toimitaan viisaasti, voidaan uusiutuvan energian tuotantoa lisätä samassa (tai ripeämmässä) tahdissa kuin sähköautot yleistyvät.

Jos toimitaan hölmösti, ei uusiutuvia lisätä, vaan pelataan nykyisellä tuotantorakenteella. Tämä tarkoittaa sitä, että osa sähköautojenkin energiasta tuotetaan fossiileilla (kaasu ja hiili). Mutta tämäkin on parempi tilanne, kuin polttaa samat fossiilit autojen moottoreissa, joissa päästöt on paljon hankalampi hallita kuin keskistetyssä tuotannossa.

Yksittäisen ihmisen kohdalla ongelma on omasta mielestäni hyvin helppo ratkaista: hanki latauspistorasiaan ekosähköä ja aja sillä. Kun riittävän moni tekee tämän, lisäätyy uusiutuvan energian tuotanto ihan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti. Ja näin se valtiotason ongelmakin korjautuu.

t. Santeri

Millä tavoin on sähköautojen kulutukseen menevä lisäsähkön tarve ajateltu tuottaa ja kattaa?

Jos kauppa- ja teollisuusministerin viimeaikaisia ydinvoimalaitosmielipiteitä kuuntelee (tarve uusillle ydinvoimalaitoksille 0 - 1), niin ei mitenkään.

Aulis

Halusin vain tuoda esille sen missä ongelman ydin on. Haluaisin nähdä että sinne keskityttäisiin yhtä paljon kuin siitä johtuviin ongelmiin. Mutta koko kapitalistisen ja materiaalisen yhteiskunnan jossa demokratia on vaan silmä lumetta ihmisille ja jossa todelliset päättäjät ovat suur yritysten pomot muuttaminen taitaa olla vaan toive ajattelua.

Pointti tässä on mun mielestä se, että tuulivoimasta yms. saa saasteetonta energiaa - ei tarvitse ulkomailta kriisipesäkkeistä tuoda, ei voi kukaan valtio sitä tuontia rajoittaa, ei saastuta rantoja tuulitankkerin vuoto…. Tai estää aurinkoa paistamasta tai ultraviolettia säteilemästä öisin - uudet paneelit keräävät sitäkin. Jokainen voimala joka nousee jonnekinpäin maailmaa tietää lisää puhtaampaa ilmaa kaikille meille ja lapsille jotka kuitenkin nauttii meidän valinnoista - jos ei Suomessa kaikki usko tähän niin onneksi muualla uskotaan.

Toki, voitot aina joku kerää. Näin se on ja aina tulee olemaan.

Sähköautot ovat ehkä alkuun vähemmän verotettuja kuten pitääkin jotta saadaan tarpeeksi suuri käyttäjäryhmä ja sitten verotetaan. Ei voiteta pidemmän päälle juuri mitään muuta kuin lastemme eläminen saasteettomammassa tulevaisuudessa. Mutta eikö se ole jo tavoite sinänsä, onko lyhytaikainen verohyöty parempi ?

Notta näin ne asiat menee jotta valta pyssyy yrityksillä ja kansalle annetaan leipää ja sirkus huveja etteivät ala kapinoimaan.

Hiljattain teettämämme tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että sähköautoilulla voidaan vaikuttaa päästöjen ja energiankulutuksen vähentämiseen ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. On hienoa, että kiinnostusta ja kannatusta riittää, mutta tästä on vielä matkaa sähköautojen ilmestymiseen katukuvaamme.

Samaisessa tutkimuksessa todettiin, että eniten sähköautoissa arveluttavat niiden saatavuus, hinta ja tuleva verokohtelu. Saatavuusongelmaan on luvassa helpotusta, sillä suuret autonvalmistajat lupailevat ladattavia sähköautoja markkinoille jo muutaman vuoden kuluttua. Ladattavien autojen menekki on kuitenkin riippuvainen myös hinnasta. Siksi niiden verokohtelusta on syytä käydä nykyistä paljon laajempaa julkista keskustelua.

Julkisen vallan tuki ja verotukselliset ratkaisut ovat erittäin keskeisiä keinoja autokannan muuttamisessa ympäristöystävälliseen suuntaan. Tästä meillä on Suomessa ihan tuoreita kokemuksia. Jotta sähköautoista kiinnostuneet voivat tehdä kestäviä ratkaisuja, on poliittisen linjan ja taloudellisen kohtelun oltava kirkkaana tiedossa. Varsinkin aikoina, jolloin taloustilanne on epävarma.

Maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä myös muista kannustimista, joilla julkinen valta on tukenut sähköautoilua. Portugali esimerkiksi myöntää tuloverovähennyksen sähköauton hankkiville. Suomi ja Pohjoismaat ovat olleet tiennäyttäjinä monessa kansainvälisessä energiakysymyksessä. Toivottavasti tätä linjaa jatketaan myös sähköautojen kohdalla.

Sähköautoilun edistäminen on vahva trendi kaikkialla maailmassa ja täällä Suomessa Fortum haluaa tehdä sähköautoilun käyttöönoton mahdollisimman helpoksi. Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa latauspisteiden laajamittaista rakentamista, niiden käytettävyyteen panostamista ja laskutuksen automatisointia. Parhaillaan yrityksellämme on käynnissä mittava sähköautokokeilu sekä Espoossa että Tukholmassa. Toivon, että kokeilumme poistaa osaltaan kuluttajien ennakkoluuloja ja rohkaisee myös muita yhteiskunnan tahoja edistämään puhtaampaa autoilua. Sähköautojen yleistymisen myötä hoidamme myös merkittävän osan Suomen ilmastotavoitteista.

Kirjoittaja on Fortum Oyj:n kestävän kehityksen johtaja