Jos ensimmäinen moponi kolmisenkymmentä vuotta sitten olisi ollut sähkökäyttöinen, olisi ensimmäinen autonikin todennäköisimmin ollut sähköinen. (Ilmeisesti olisin myös säästynyt muutamilta ikäviltä mopometelin aiheuttamilta seuraamuksilta. Tyttöystävän isää ei kannata herättää..)
16-vuotiaana mopohuuman vaihtuessa autoihin, aloin nähdä omaa kättäni pidemmälle. Moottorit olivat tuolloin vielä vanhakantaisia väljiä louskuja, joten sankka sininen savupilvi seurasi autojen perässä. Ja tuohon aikaan pakoputkista ilmakehään tuprusi lyijyllinen bensiini. Telkkarista tuli dokumentteja pakokaasujen haitallisuudesta ihmiselle ja luonnolle, ja koulussakin siitä jo puhuttiin.
Ymmärrys ja tietoisuus maapallon rajallisuudesta ja ihmisen tekemisistä alkoi avautua. - Tämähän on täysin mieletöntä, kaasutamme itsemme hengiltä, ajattelin. Muistan vieläkin kuinka iso kuva kirkastui ja jouduin nielemään synkän tosiasian; olin aivan ilmeisesti syntynyt planeettamme järjettömimmän lajin edustajaksi. Omalla perheellämmekin oli ollut auto jo pienestä pitäen. Mikään ei ollut enää täysin entisellään.
Vanhemmat kaverit alkoivat tulla ajokortti-ikään ja hankkia autoja. Wunderbaumit heilui ja c-kasetti soi, takapenkit oli imeytetty ompulla ja mintulla, tytöt tykkäsi kyydistä. Sitten pääsin kyytiin itsekin, horkkapakkasella auto olikin kesäpukeisen kölvin taivas. Koko nuoren ihmisen elämä; itsenäisyys, kaverit ja seurustelu, liikkuminen, hauskanpito ja toimeentulokin kulminoituivat auton ympärille. Nuorukaisen päässä kehittyi toisenlainen arvomaailma, joka hiljensi isot eettiset kysymykset käytännön kyynisyyden alle. ”Cosi fan tutti”. Myöhemmin omat työajot ja lapsiperheen kuljetustarpeet pakottivat hiljaisiksi loputkin omantunnon soraäänet. Vaihtoehtoja ei ollut. Tutun tuntuinen kuvio?
Vuosi 1990. Suomalainen Elcat toimittaa sähköautoja Suomen Postin käyttöön ja Tekniikan Maailmassa lukee että GM tuo markkinoille EV1 sähköauton. - Jess! Kauan sammuksissa ollut liekki leimahtaa uudelleen palamaan ja toivo syttyy: - Tuollaisen hommaan työsuhdeautoksi heti kun niitä saa! Mutta mitään ei tapahdukaan. Vuodet vierivät. Who killed the electric car?
Vuosi 2008. Öljy loppuu maapallolta yhden-kahden ihmisiän kuluessa. Kiinassa ja Intiassa sairastuu ja kuolee jo ihmisiä liikenteen ja teollisuuden pilaamaan ilmaan ja muihin saasteisiin. Tankkaan bensa-asemalla. Mittari kertoo että tankilliseni maksoi yli 100 euroa. Se on 600 vanhaa Suomen markkaa, yhdestä tankillisesta bensaa! Silloin mittani tuli täyteen, 30 vuoden jälkeen. Liityin saman tien Sähköautot – Nyt! -yhteisöön. Saa tämä hulluus viimeinkin riittää, nyt vaan tehdään ne sähköautot, omin käsin!
Tule mukaan, saa olla oma peltilehmä ojassa!
T. eKi
Erik "eKi" Leinonen on puuhamiesten talkoomestari. Hänet itsensäkin löytää useimmiten työn touhusta eCorolla-hallilta. (Haluatko mukaan? Talkookalenterin ja ajo-ohjeet löydät täältä)
