Tarvitsevatko sähköautot erillisen latausverkoston? Jossakin mainittiin, että Suomesta löytyy sääolosuhteiden vuoksi lukemattomia lämmityspistorasioita. Näissä syötön sulakkeen koko on vähintään 10 A, eli pistorasiasta saadaan ulos merkittävä teho.
Varsinkin hiukan iäkkäämmissä asennuksissa on usein rajoituksia. Vaikka yksittäisen rasian sulake ja johdotus on 10 A, koko parkkipaikka voi silti roikkua varsin pienen sulakkeen kanssa. Esimerkiksi erääseen taannoiseen asuntooni kuului tolpallinen parkkipaikka, jossa sai käyttää lohkolämmitintä muttei sisätilalämmitintä.
Tästä on kuitenkin turha sinänsä tehdä kovin suurta ongelmaa, koska siirtymän aikana pientä sähköremppaa ehditään hyvin tehdä. Infraa voidaan uudistaa yllättävänkin nopeasti, jos vain maksaja löytyy.
Aika varma ennustus on se, että varsin pitkälle joudumme selviämään jonkinasteisella "taloussähköllä". Järeimmillään tämä tarkoittaa jotakin 3x32 A -liitäntää, josta löytyy tehoa jo parikymmentä kilowattia. Sillä auto alkaa olla kännykän luokkaa latausajaltaan.
Toisaalta lataus ei ehkä ole niin suuri ongelma kuin miltä se näyttää. Sähköauto ei ole maantieauto, Ouluun kannattaa mennä Pendolinolla. Kaupunkiautolle taas viidentoista tunnin latausaika on ihan siedettävä, se ei tavallisen duunarin menemisiä rajoita. Parinkymmenen kilometrin työmatkan aiheuttama vaje tulee tavallisesta pistorasiasta katetuksi työpaikan aamukahviin mennessä tai kotona päivällistä syödessä.
Latauksen isommat kysymykset tulevat siitä, minkälainen liitäntä sähköautoon itseensä laitetaan. Yksinkertaisimmillaan (käyttäjän kannalta) auto syö suoraan seinästä tulevaa yksi- tai kolmivaihesähköä. Tämä kuitenkin vaatii sitä, että autoon on sisäänrakennettu laturi, joka osaa kummankin liitännän. Laturiin pitää myös voida ohjelmoida maksimivirta lataukseen. Lataushyötysuhdekin riippuu käytetystä virrasta. Lisäbonuksena tulee vielä sen pähkäily, voidaanko jenkkien kummasähkö saada järkevällä hyötysuhteella ja hinnalla toimimaan samassa.
Laturi siis on jossain määrin monimutkainen kapistus. Tehoelektroniikan hinnassa on se ikävä piirre, että jos tehot nousevat kovin paljon, hinta tuppaa monestakin syystä nousemaan. Parikymmentä kilowattia alkaa olla tässä suhteessa jo paljon. Mieleen nousee helposti se ratkaisu, että vakiovarusteena on 230 V / 10 A -laturi, ja järeämmät vehkeet joutuu ostamaan suolaiseen hintaan erikseen. Tämä taas käytännössä hidastaa pikaisempien latausmenetelmien yleistymistä.
Sähköverkon kannalta sähköauto on joko erittäin mukava tai erittäin ikävä kuorma. Tässä on kuitenkin se ilo, että se on sähköyhtiön ongelma. Harvoinpa ne ovat kieltäytyneet sähköä myymästä, ja siirtymäaika on kuitenkin pitkä.