Miksi akkujen kehittämiseen olisi kannattanut panostaa?
Siksi että akkuja on tarvittu, ja tarvitaan kaikkialla muuallakin kuin autoissa. Avaruustutkimuksessa, kannettavissa tietokoneissa, kännyköissä, radiopuhelimissa, automaattimajakoissa, taskulampuissa, sähköverkossa, lasten leluissa, partakoneissa… sähköenergian varastoinnille on tuhat ja yksi käyttökohdetta joissa hyvä akku olisi todellinen mullistus. Silti paras tähänastisista akuista on hippasen yli 200 Wh/kg, eli sähköautolle se meinaa karkeasti kiloa per kilometri. Hintaa eivät kehtaa edes sanoa, ja kirsikka kakun päällä on että kyseinen akkutyyppi syttyy tuleen kun sitä katsoo pahasti. En oikein jaksa uskoa että tähän olisi syynä mikään öljyteollisuuden salaliitto, koska niin monella alalla on intressejä samaan asiaan.
Pitäkäämme lähtötilanteena akkukasettia, jonka ajosuorite on 350 km. Laittamalla harpin Jyväskylään ja pyöräyttämällä 350 km, huomataan, että sisään jää Turunmaan saaristo - Oulu - Imatra ja Stadi. Alue jossa asuu 90 % väestöstämme. Oikein Kehä-keskeisesti sama harppi piirtää Pori - Seinäjoki - Jyväskylä - Mikkeli - Imatra, eli alueen jossa asuu yli puolet väestöstä.
Kavenna harppia puoleen, sillä useimmat ihmiset halunnevat ajaa vielä takaisinkin päin samana päivänä.
Itse en usko pikalatauksiin, koska 350 kilometrin kapasiteetti a. 250 Wh per kilometri tarkoittaa käytännössä yli 90 kWh akustoa, eikä sellaisen päräyttäminen kerralla täyteen ole mikään yksinkertainen temppu, senkin takia että pikalataamalla jää loput 15% lataamatta jänniterajojen tullessa vastaan. Lataustehoa on himmailtava loppua kohden jos haluaa ehjän akun, tai sitten on lopetettava lataus kesken. Esim. akun jännite lähtee 250 voltista latauksen alussa ja päättyy 415 volttiin. Haluttu latauksen keskiteho on 80 kW jolla saavutetaan 90% varaus tunnissa. Latauksen aluksi akkuun menee siis 80 kW / 250 V = 320 A virtaa, mikä tarkoittaa ensinnäkin sitä että tarvitaan järeä kaapeli, poikkileikkaukseltaan vähintään 100 neliömilliä mikäli kaapeli tehdään kuparista, ja toisekseen siinä pitää olla erinomaisen hyvät ja turvalliset liittimet että väliin joutunut roska ei aiheuta valokaarta joka polttaa koko toosan. Sama ongelma on itseasiassa myös vaihtokaseteissa - hapettumat tai löysät liittimet johtavat helposti siihen että akun napa palaa rikki.
Jos aikaa olisi 12 tuntia, kolmivaiheinen voimavirtapistoke riittäisi. Niitä on vain harmillisen vähän julkisilla parkkipaikoilla.
Mutta entä sitten kun sama temppu pitäisi tehdä tuplasti isommalle akulle, tai puolet lyhyemmässä ajassa?