Taunus oli muutoshalukkaiden toiveauto. Stirlingin-moottorin laittoi Taunukseen jokin yliopistoporukka ja ajoi sillä testitulokset. Se ei ollut rohkaisevaa. Ruotsalaiset ajoivat, sekä Taunuksella, että Volvolla samanlaisella nippustirlingillä (sylinterien kuumatpäät samassa nipussa vierekkäin) ja hylkäsivät Stirlingin käyttövoimana. Nyt siellä oli taas testiajoja luultavasti Robinsson-tyyppisellä (vain yksi kiertokanki kampiakseliin) stirlingillä.
Kaksisylinterisen höyrykoneen keikkuvilla sylintereillä asensi Taunukseensa saksalaismies Günter Saltzmann, joka poltti jäteparafiinia keihittämässään pystyputkikattilassaan. Paine oli muistaakseni "vain" 5-7 kilosenttiä, mutta Taunus saavutti 170 km/h nopeuden. Koska parafiini ei maksanut mitään veroja Günter sai valtiolta jonkin valtavan sakon ajelustaan ja se lysti loppui.
Parafiini oli Suomessa 70-luvulla melkein kelpaamaton jäte jalosamoilla. Siksi oli suunnitelma pitää ajokunnossa 30-40 uusinta höyryveturiamme. Niissä olisi uudistettu lämmitys parafiinille. Sen juoksevuuden lisäämiseksi piti ensin kuumentaa yli 100-120 asteiseksi ja suihkuttaa pesään. Muutenhan parafiini olisi talvella vain tönkkö, suuri kyntteli säiliössään. Toiseksi veturien kattilat oli suunniteltu hiilelle ja puulle. Se suihkutettu, jatkuva palamisreaktio, ei sujunut. VR sai Nesteeltä tuhat litraa polttoöljyä muutamalla kympillä. Lopulta höyrykalusto ajettiin Haapamäelle kuolemaan pois.
Aulis
vvv.e.li (guest) 06 Jan 2009 13:57
