Europositronin huijausakkuyritys jäi kiinni.: http://www.tekniikkatalous.fi/kommentit/uutiskommentti/article203316.ece
Sanottakoon nyt tähän, että tuo on aika raskas otsikko Tekniikalta ja taloudelta, jota kirjoittaja tässä lainaa.
Ottamatta sen enempää kantaa siihen onko Europositron puhaltanut rahat vai ei, niin aihetta vasta käsitellään oikeudessa. Kuten jutussakin sanotaan: "Vielä yritystä ei ole tuomittu oikeudessa mistään…". Mutta katsotaan mielenkiinnolla kuinka hommassa käy. :)
Kukaan ei ole kai satavarmaksi pystynyt todistamaan (ainakaan vielä) ettei keksintöä olisi pystytty viemään eteenpäin. Hieman laihalta tuo kuitenkin näyttää…
T: Jussi
Jeps, ei tutkita ennen kuin hutkitaan. ;)
Kun annetaan kuva, että "asia on oikeudessa, mutta mehän jo tiedämme mikä on tulos", toimitaan täysin oikeusvaltion periaatteita vastaan, jonka pitäisi olla: syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan.
Se, ettei Europositronin takavarikoitujen papereiden pohjalta voi valmistaa toimivaa alumiiniakkua ei todista yhtään mitään. Lukuisat muutkin keksijät ovat pitäneet keksintönsä tarkemmat yksityiskohdat omana tietonaan, kunnes kansainväliset patentit ja kaupalliset sovellukset ovat selvillä.
Jos näin on, on oikeudenkäynti äärimmäisen hankalaa. Milläpä syyttäjä todistaa, ettei keksijän pääkopassa ole tallessa toimivan akun piirustukset? Todistustaakka on kuitenkin syyttäjällä.
Se on sitten toinen luku, jos voidaan osoittaa, että sijoittajien rahoja on kulutettu johonkin mitä ei ole sovittu.
Mitä akkuihin tulee, ei niiden toimivuudesta osaa vielä sanoa juuta eikä jaata. Alumiiniakkuhan on ollut monen keksijän unelma, sillä sellaisethan toimivat, mutta tähän asti ymmärtääkseni vain kerran. Uudelleenladattavuus on se ongelma - enkä ole mistään löytänyt pitäviä perusteluja sille, etteikö tuota ongelmaa voitaisi joskus ratkaista.
Anyway: itse toivoisin, että kaikki vähänkin mullistavampia keksintöjä tekevät yksityishenkilöt lukaisisivat Henrik Ingon kirjan Avoin elämä. Se kuvaa hienosti mitä haittoja nykyisellä salailevalla, pihtaavalla ja suljetulla teollisella tuotantotavalla on ja mitä voitettavaa avoimella lähestymistavalla on.
Jos lähtee kilpailemaan isojen yhtiöiden kanssa "suljetun koodin" -tantereella, joutuu käyttämään samoja kepulikonsteja kuin ne. Ja kun pistää oman keksintönsä salaiseksi kunnes pystyy sen kaupallisesti toteuttamaan, joutuu odottelemaan pitkään (jos vielä sittenkään onnistuu) ja saa vielä epäilyt niskaansa.
Julkistamalla keksinnön ajoissa, ei ehkä pysty rakentamaan omaa suljettua jättiyhtiötä, mutta voi menestyä äärimmäisen hyvin monella muulla tapaa ja saa kaiken lisäksi moninkertaisen kunnian keksinnöstään.
(Moniko muuten tietää, että ilmaisen Linuxin ympärille perustetut yhtiöt rikkoivat listautuessaan pörssiennätyksiä - kuten VA Linux?)
t. Santeri
Tuo kohta "Yritys ei suinkaan käyttänyt sijoittajien rahoja lupaustensa mukaisesti "ladattavaa alumiiniakkua koskevan keksinnön prototyypin valmistukseen", vaan keksijä käyttikin rahat itse." on ratkaiseva. Jos näin on tapahtunut niin homma voidaan melkoisella varmuudella laittaa huijauksen piikkiin. Jos pätäkkä on laitettu patterin kehittelyyn siinä onnistumatta niin sitten se on vaan voi voi rahoittajille.
Pidetään kivisäkit kuitenkin vielä kiinni kunnes tuomio julkaistaan.
Sinänsähän tässä ei ole mitään erikoista. Akkujen kehittely liene mikään erikoisala jossa mukana olisi vain rehellistä porukkaa. Toivottavasti kuitenkaan ei lyö leimaa sähköautoiluun.
e-Tuomas
MTV3:n juttu oikeidenkäynnistä: http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2009/01/778085
Lopputulosta odotellessa löysin Europositronin sivuilta luettavaksi tällaisen: http://www.europositron.com/fi/Loppulausunto_07_03_2008.pdf
Näiden perusteella näyttää kyllä siltä, että Partasella on oikeudessa aika vahva keissi.
t. Santeri












