Superkondensaattori on energian varastoimiseen todella hankala värkki, koska sen jännite muuttuu välillä 0…N riippuen varaustasosta.
Väite pitää sinänsä paikkansa, mutta se ei vielä tarkoita suuriakaan pulmia. Kondensaattorin varaus on Q=CV, jossa V on jännite, Q varaus ja C kapasitanssi. Jännite laskee lineaarisesti varauksen funktiona.
Kuitenkin kondensaattoriin varattu energia on W = 1/2 CV2 eli suhteessa jännitteen neliöön. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun kondensaattorin jännite on laskenut puoleen, siellä on neljännes energiasta jäljellä.
Joten jos kondensaattorista revitään sähköä tuloalueella 1:2 olevalla hakkurilla, niin kondensaattorin energiasta saadaan 75 % hyödyksi. Tämä on enemmän kuin monilla akuilla. Useimmat akkutyypit tykkäävät huonoa, jos niitä ajetaan toistuvasti nollasta sataan, kondensaattori ei hermostu tai kulu siitä.
Lisäksi jos kondensaattoreita laitetaan kaksin kappalein, niin kytkemällä ne sarjaan tai rinnan energiasta saadaan samalla hakkurilla käytettyä liki 94 % varsin yksinkertaisella kytkennällä.
En näe, että tämä ongelma olisi sen kummempi kuin akuissa. Itse asiassa koska kondensaattorit ovat lineaarisia, niitä on paljon helpompi vahtia kuin akkuja.
Toisaalta, mikäli tekniikka tulisi mahdolliseksi niin sitä ei voisi turvallisuuden takia käyttää autoissa. Jokainen joka on nähnyt miten pienikin kondensaattori pamahtaa oikosulussa voi arvata mitä tapahtuu kun 50 kWh kokoinen kondensaattori purkautuu kerralla. Pieni vinkki: energiamäärä vastaa noin kahta kymmenen kilon telamiinaa. Siinä ei autosta jää jäljelle yhtään mitään.
Jokainen joka on nähnyt mitä tapahtuu auton lyijyakun napojen väliin pudotetulle jakarille, jne. Sieltä nimittäin voivat tulla hapot silmille ja kaupan päälle vety syttyy palamaan. Ja kyse on ihan pienestä alle 1 kWh:n akusta.
Jos energiaa on pienessä tilassa 50 kWh, niin sen hyvin nopea purkautuminen aiheuttaa katastrofin. Se on aika sama, tuleeko bensiiniräjähdys, räjähtääkö akku vai kondensaattori. Kondensaattorissa sinänsä ei ole palavia eikä kovin reaktiivisia kemikaaleja, minkä vuoksi se voi olla lopulta sieltä lempeämmästä päästä jysähdyksiä.
Tuskinpa kukaan niin kaheli on, että tekee yhden kennon kondensaattoria, jossa on 180 MJ energiaa. Ja jos kennoja on useampi, niin minusta olisi mukava tietää, miten ne kaikki saa räjäytettyä samaan aikaan. (Puhdas oikosulku on vähän hankala noilla energioilla, koska mikä hyvänsä oikosulun aiheuttava kappale höyrystyy välittömästi.)
Kondensaattorien todellinen haaste on energiatiheys. Nopeahko purkautuminenkin on hiukan haasteellista, mutta siinä parhaat superkondensaattorit pääsevät jo niin pitkiin aikoihin, että se on vain hidaste, ei este. Energiatiheys sen sijaan on se syy, miksi niitä on toistaiseksi turha odottaa autopuolelle.
