Kuten tuossa kokemuksia sähköautoilusta -ketjussa tuli todettua, minulla on tarkoituksena joko jatkokehittää Elcattia tai tehdä jostakin hydesitikasta sähköauto. Tuo hydesitikka on minun kohdallani hyvin suurella todennäköisyydellä vuoden 1997 farmari Xantia - tai jos jostain sattuu löytymään sopiva yksilö, niin se on vuoden 2001 farmari-mallinen Xantia. Toivon, että saamme tässä ketjussa aikaiseksi keskustelua siitä, mitä tällainen konversio käytännössä tarkoittaisi ajallisesti ja rahallisesti ja minkälaisia ratkaisuvaihtoehtoja eri ongelmiin voitaisiin keksiä. Uskon, etten ole haaveeni kanssa aivan yksin. Meitä HydeSitikoihin sairastuneita roikkuu täällä varmasti muitakin ;)
Heti alkuun hieman aiheen vierestä:
Pakokaasu nimimerkillä liikkuva henkilö kyseli, tuolla kokemuksia ketjussa, onko loppupään Xantioilla ja _alkupään_ C5:lla eroja. En ole autofriikki tai mekaanikko mutta tiedän, että vastaus on, että on - eikä mielestäni välttämättä alkupään C5:sten eduksi. Luettelen muutamia, mitkä tulevat äkkiseltään mieleen:
- Mikä tahansa alkupään sitikkamalli kärsii valitettavasti lastentaudeista. C5:ssä niitä oli alussa melkoisesti (toki voi osua hyväkin yksilö), mikä pilasi taas ikävästi sitikan mainetta. Sitikalla on kuitenkin tapana saada homma toimimaan jossain vaiheessa ja siten luottamukseni esim. uusimpaan C5 inkarnaatioon on jo aivan toista luokkaa, kuin alkupään malleihin. Samoin loppupään Xantioista on saatu viat pois ja ne ovat joka suhteessa melko robusteja autoja. Ainakin kaikki potentiaaliset vikapaikat ovat olleet jo pitkään tiedossa ja sekä varaosia, että osaavia huoltopaikkoja on Suomikin pullollaan.
- C5:ssa jarrut ja ohjaustehostus eivät toimi enää samalla tavoin hydraulisesti, kuin aikaisemmissa sitikoissa. Kysymys on todennäköisesti kustannussäästöistä. Käytännössä ohjaus- ja jarrutuntuma ovat C5:ssa erilaiset aiempiin hydesitikoihin verrattuna. (ehkä makukysymyksiä - on noita muitakin "kalliita" ratkaisuja pudonnut autoista kyydistä vuosien varrella)
- Xantun sai joko aktiivi- tai passiivijoisitettuna. Xantian passiivijousitus on mielestäni hyvä - mielestäni mukavampi kuin vastaava aktiivijousitus (toki aktiivijousituksenkin saa halutessaan pehmeämmäksi paineita säätämällä ja palloja vaihtamalla jos haluaa). Xantun aktiivijousitus on Hydractive 2, jonka huippuversio aktiivisella kallistuksenvakaajalla löytyi vain Activa-lisänimellä varustetuista Xantioista. C5:ssä on Hydractive 3, jossa asioita hoidetaan enemmän elektroniikalla ja siten siinä on myös esim. dynaaminen ajonaikainen auton korkeuden säätö eri tietyypeille ja nopeuksille.
- C5:ssä on aiemmista hydesitikoista poiketan sähköinen hydepumppu, mikä on luonnollisestikin etu konversiota ajatellen. (tosin - eiköhän noita C5:sia löydy jo romiksilta ihan mukavasti ;) )
- C5 on hieman tilavampi, mutta on tuossa farkkuxantussakin tilaa ihan mukavasti.
- C5:ssä on CAN-väylä, Xantussa hommat on hoidettu perinteisillä piuhoituksilla.
- Xantussa on enemmän fiilistä (imho) ;)
… muitakini mielipiteitä voi (tästäkin asiasta) esittää, mutta nuo nyt ainakin tulivat mieleen.
Sitten itse konversiosta:
Tässähän haetaan tietysti matkantekoon mukavuutta (mehujousitus). Lisäksi Xantia on farkkuna mukavan tilava auto - myös konepellin alta, joten tilan puolesta konversio pitäisi onnistua mainiosti.
Pera L aloitti oikeastaan tämän konversiokeskustelun jo tuolla "kokemuksia"-ketjussa: "Pistäisi rinnalle toisen paineenvaraajapallukan niin voiman pumpulle voisi ottaa sähkömoottorin toisesta päästä hihnapyörällä. Jos jättäisi kytkimen ja vaihteiston niin ajopaineet yön jälkeen saa pyöräyttämällä sähkömoottoria paikoillaan. Ja jos kerran on hihnapyörä niin panisi pienen vaihtovirtalaturin lataamaan 12V:n akkua. Silloin ajoakkujen laturin ei tarvitsisi olla kovin monipuolinen (lue: kallis)."
Joitakin omia ajatuksiani ja kysymyksiäni:
- Suurin osa perheemme ajoista koostuu n. 5-20 kilometrin matkoista, joilla vaihtelevasti moottoritietä, risteyksiä, mäkiä, jne. Pisin yhtäjaksoinen (ei latausmahdollisuutta) ajomatka kaupunkiajossa jää arvioni mukaan alle sadan kilometrin.
- Jos tälle tielle lähdetään, niin auton pitää pysyä hyvin liikenteen mukana ja kulkea laillista moottoritienopeutta (eli 120 km tunnissa riittää, mutta auton pitäisi kiihtyä sataan ennen kuskia). Minkälaisia moottorivaihtoehtoja voin siis realistisesti ajatellen harkita? Teollisuuskäytössä olleita käytettyjä motteja saa kohtuullisella hinnalla, mutta niissä taitaa olla hieman ylimääräistä robustisuutta (massaa) tätä käyttöä ajatellen? Muita haluttuja ominaisuuksia moottorilta?
- Jos haluan tuollaisessa autossa 100 km ajomatkan (vielä viidenkin vuoden päästä), niin millainen akusto pitäisi laittaa? - Litium-jotain ilman muuta (?), mutta mikä määrä riittää todellisuudessa?
- Mahtuisiko akusto 65 litran bensatankin paikalle - tai edes osa siitä (ja loput konepellin alle - vai kaikki?)?
- Miten hoidetaan tässä tapauksessa esim. ABS?
- Mitä muuta pitäisi vielä ottaa huomioon?
- Miltä osin voin hyödyntää e-Corolla hankkeessa saatuja kokemuksia, yhteistilauksia, akkujen vuokrausta, jne. - ja koska?
- Mitähän konversio tulisi näillä parametreilla halvimmillaan maksamaan (jos jätetään muunnettavan auton hinta pois?
Jos muilla on vähänkään samansuuntaisia ajatuksia, muistakin hydesitikoista kuin Xantusta, niin kerätään niitä tähän ketjuun ja keskustellaan niistä. Jos vaikka saisimme aikaiseksi yhden ketjun, jossa todellakin kehitettäisiin jotain (e-Corollan lisäksi) yhteisönä. Mikäli ehdotetuista vaihtoehdoista muodostuu minulle sopiva suunnitelma, myyn Elcatin ja alan tekemään konversiota.
Toivon vilkasta keskustelua.












