Kiitoksia Rikulle vastaamisesta!
Kommentoin tuota viimeistä pointtia:
Ekoenergian myynnissä otetaan tänä vuonna uusi askel, joka tähtää "vihreän sähkön" historian suurimpaan myynninlisäykseen - markkinointia ja mainontaan aletaan kohdistaa yrityksiin ja teollisuuteen. Täytyy muistaa, että markkina on vielä nuori maailmanlaajuisesti. Vajaassa 12 vuodessa Ekoenergia-merkitty sähkö on saavuttanut jo lähes 4% markkinaosuuden koko Suomen sähkönmyynnistä keskittyen pelkästään kotitalouksiin. Osuus pyritään lähivuosikymmeninä reippaasti yli kymmenkertaistamaan. Siihen tarvitaan kaikkien apua kotitalouksista teollisuusyrityksiin.
Suomen sähkönkulutuksesta on nyt siis noin 3 TWh ostettu ekomerkittynä. Tällä hetkellä Suomen sähköntuotannosta on vesivoimaa noin 10-17 TWh vesivuodesta riippuen. Lisäksi puulla tehdään noin 8-10 TWh, mutta tämä on pääosin teollisuuden omaa sähköntuotantoa. "Varmaa" ekotuotantoa meillä on noin 18 TWh, keskimääräistä 22 TWh.
Jos tähän maahan haluttaisiin 40 % ekokulutusta parinkymmenen vuoden kuluttua, se tarkoittaisi ehkä 40 TWh:n sähköntuotantoa ekomenetelmillä, mikä tarkoittaisi noin 20 TWh:n lisätuotannon löytymistä jostain. Tässä skenaariossa ekosähkön hinta määräytyy halvimman lisättävissä olevan ekosähkötuotantotavan mukaan. Nykyisellään puhuttaisiin 5-10 snt/kWh lisästä sähkön hintaan.
Näillä lukemilla jostain pitäisi löytyä vapaaehtoisuutta maksaa miljardiluokassa lisää rahaa sähköstä. Ei liene kovin realistista. Harvempi omakotiasukas kuitenkaan haluaa maksaa ylimääräistä tuhatta euroa vuodessa ekomerkistä, jos se kerran on vapaaehtoista. Tai tuskinpa Avesta Polarit ryntää riemusta kiljuen antamaan sataa miljoonaa euroa.
Toinen kritiikki kohdistuu siihen, että tällä tavalla toteutettuna rahoilla on erittäin huono hyötysuhde.
Asia on ehkä helpompi hahmottaa numeroina. Olemassaoleva ekotuotanto (20 TWh) on myytävissä markkinahintaan 5 snt/kWh. Uusi ekotuotanto maksaa 10 snt/kWh, koska sitä ei ole helposti rakennettavissa lisää (vesivoimaa on rajoitetusti, puupohjainen ja tuuli maksaa).
Jos ostajia on saman verran kuin tuotantoa, hinta on tuo 5 snt/kWh. Tässä vaiheessa ekosähkö on vain sähkökauppiaiden tapa yrittää saada asiakkaita.
Mutta kun kysyntä on 21 TWh, tapahtuu ihmeitä. Ekosähkön hinta pomppaa uuden tuotannon tasolle, ja uutta tuotantoa tulee mukaan 1 TWh. Uuden tuotannon tuottaja on omillaan, koska kuluttajat maksavat vapaaehtoisesti 50 miljoonaa euroa ekstraa, ja tällä ekstralla saa katettua kustannuseron.
Mutta vanhan tuotannon tuottajat ne vasta onnellisia ovatkin. He saavatkin samasta sähköstä 10 snt/kWh, joten heille tule vuositasolla miljardi euroa lisää rahaa tekemättä mitään.
Kuluttajat ovat siis valmiita maksamaan 1,05 miljardia ekstraa saadakseen ekosähköä. Tästä rahasta kuitenkin vain 0,05 miljardia menee todelliseen tarkoitukseen. Loppu lihottaa Fortumin ja kumppanien tulosta.
Hyötysuhde vapaaehtoiselle rahankäytölle on aivan käsittämättömän surkea tässä esimerkissä. Jos tuntuu siltä, että käytin epärealistisia numeroita, niin saa antaa perusteltuja parempia. Hyötysuhdeongelma ei kuitenkaan oikein muuksi muutu. Jos uutta kapasiteettia on 20 TWh, niin silloinkin vain puolet rahasta menee oikeaan osoitteeseen.
Jos energiantuotantomuotojen kilpailuasetelmaa halutaan muuttaa tehokkaasti, se edellyttää tuotantomuotojen tukemista tai verottamista siten, ettei hyöty valu vanhojen vesivoimaloiden omistajille. Lisäksi vapaaehtoiset maksut asettavat ekoarvoja kannattavat heikompaan kilpailuasemaan, mikä ei ole oikein hyvä asia.
Jos lähdetään vapaaehtoisuuden pohjalta, merkintä pitäisi rajoittaa siihen tuotantoon, joka ei ilman tukia olisi kannattavaa. Silloin merkinnän mukaisen sähkön ostamisella olisi merkitystä nopeasti.
