Etanolin käyttöä vastaan on kaksi pääargumenttia. Ensimmäinen argumentti käsittelee etanolin ominaisuuksia vaihtoehtoisena polttoaineena, ja toinen kohdistuu etanolin käytön ympäristöllisiin, yhteiskunnallisiin sekä taloudellisiin vaikutuksiin.
Etanoli ei ole pitkä hiilivetyketju kuten bensiini, ja siksi sen teho on vain kaksi kolmannesta bensiinin tehosta. Toisin sanoen: litra etanolia tuottaa kaksi kolmannesta bensiinilitran tuottamasta energiasta.
Toisin kuin bensiini, etanoli sekoittuu veteen. Näin ollen bensiinin siirtämiseen ja kuljettamiseen käytettäviä putkistoja ja kuorma-autoja ei voi käyttää etanolin kuljettamiseen.
Maataloustuotteiden käytöllä on monia vaikutuksia. Ensiksikin, etanolia käyttämällä saavutetut säästöt kasvihuonekaasupäästöissä ovat noin 15–20 prosenttia – viljelyn lisääminen edistää fotosynteesiprosessissa erittyneen hiilidioksidin imeytymistä. Tämä arvio kuitenkin jättää huomioimatta luontoon varastoituneen hiilen, jota vapautuu ilmakehään raivattaessa maata biopolttoaineviljan kasvattamiseen. Jos tämän ottaa mukaan laskuihin, niin säästöt kasvihuonekaasupäästöissä toteutuvat vasta 93 vuoden kuluttua.
Toiseksi, maatalousviljan käyttäminen biopolttoainetuotannossa merkitsisi toisten maa-alueiden raivaamista ihmisten ravinnonkulutukseen tarkoitettujen viljojen kasvattamista varten. Tämä taas vapauttaisi hiilen, jota on keräytynyt talteen. Tästä maasta ei ole tulevaisuuden hiilivarastoiksi.
Kolmanneksi, kasvanut biopolttoainetuotanto sisältää mahdollisuuden alhaisempiin polttoainehintoihin, johtaen suurempaan kulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen. Neljänneksi, biopolttoaineeksi kasvatettu vilja lannoitetaan vedyllä, fosforilla ja muilla ravinteilla, jotka saastuttavat ympäristöä huuhtoutuessaan vesialueisiin kuten järviin, puroihin, jokiin ja valtameriin.
Lopuksi: vaikka maissivilja on yksi tehokkaimmista vaihtoehdoista veden käytön kannalta, niin kasvattaakseen 100 litraa maissia tarvitaan 32 300 litraa vettä. Tietyissä Yhdysvaltojen osissa on lähimenneisyydessä ollut kuivia kesiä, joiden vuoksi näiden viljojen keinokastelu, joka hyödyntää maanalaisia pohjavettä johtavia kerroksia, on johtanut näiden maakerrosten louhimiseen ja kuivumiseen.
Etanolin puolustajat esittävät, että etanoli on askel vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämisen tiellä, ja että tukemalla etanolin käyttöä edistetään myös monia muita ideoita. Tämä yksinkertaisesti ei ole totta, sillä etanolin tuotannossa käytettävien maataloustuotteiden tuottajat eivät näe asiaa näin. He näkevät tässä liikeidean, joka on tullut jäädäkseen. Monet maanviljelijät korvaavat puuvilla- ja soijapapuviljelmiään maissilla, sillä hinnat ovat nousseet, ja maissinviljely on hyvin tuottoisaa verrattuna näihin toisiin viljoihin. Tämän seurauksena muihin viljoihin kytkeytyvien elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet johtuen pienemmästä tuotannosta.
Mikä tahansa etanolin tai biodieselin tuotantojärjestelmä, joka hyödyntää ihmisten tai eläinten ravinnoksi käyviä maataloustuotteita, on erittäin huono idea. Meidän tulisi myöntyä maaperänsuojeluun, sillä ruoan puute kasvattaa maailman köyhyyttä, aiheuttaa vaikeuksia taloudelle, kasvattaa eroa hyvä- ja huono-osaisten välillä… Se on vaarallinen tie, joka johtaa pian pisteeseen, josta ei enää ole paluuta. Ruokaa ja elintarvikkeita ei pitäisi koskaan käyttää energian tuottamiseen. Siinäpä pala purtavaksi…
Venkat Lakshmi on Institute of Electrical and Electronics Engineers IEEE:n vanhempi jäsen sekä University of South Carolinan Geological Sciencesin professori. Hänen erikoisalansa ovat mm. ilmaston lämpeneminen, luonnon katastrofit ja etanolin tuotanto. Vuonna 2003 tri Lakshmille myönnettiin NASA Group Achievement –palkinto.
