Tunnustettakoon nyt kaikille: Kuulen ääniä. Tai no, en oikeastaan kuule ääniä, mutta silloin tällöin päähäni vain putkahtaa jokin sana tai lause joka toistuu itsepintaisesti tahdostani piittaamatta.
Noin kolmisen vuotta sitten tuli lause "kymmenessä vuodessa eroon polttomoottoriautoista". Huhhei. Mutta tämä olikin sinnikäs. Se tuli seuraavien päivien aikana uudestaan ja uudestaan. Mitä ihmettä minä voisin asiaa auttaa, enhän edes ole insinööri enkä juuri autoista tiedä. Mutta sama lause vaan toistui. Oikeastaan pidin sen itsepintaisesta ja viattomana kaiken vaativasta soinnista, sillä en ollut koskaan tykännyt polttomoottoreista, vaan aina suhtautunut niihin kuin välttämättömään pahaan.
Lopulta keksin ajatuksen jolla päästin itseni pälkähästä. Ajattelin että tuolloin 5-vuotias poikani ei koskaan tulisi ajamaan polttomoottoriautoa. Kuin paraskin poliitikko vaalien alla olin luikerrellut hankalasta tilanteesta lupaamalla hienoja asioita ja sälyttäen vastuun tuleville sukupolville. Seuraavana aamuna appiukko soitti ja kertoi innoissaan, että hän oli juuri ostanut museoauton, jonka poikani saisi syntymäpäivälahjaksi 18-vuotispäivänään. Olin selvästikin hävinnyt tämän erän, mutta olikin jo erätauon paikka.
Erinäisten vaiheiden jälkeen, viime kesänä ystäväni Jaakko Jaskari kutsui minut ja ystävänsä Heikki Suonsivun ja Santeri Lanérin istumaan iltaa espoolaiselle huvilalle. Juteltiin niitä näitä, tutustuttiin ja kertoiltiin mitä oltiin kukin tahoillamme tehty. Santeri kertoi kirjoittaneensa wikipediaa sähköautoista ja jotenkin kaikki innostuimme. Loppukesästä tutustuttiin Jukka Järviseen ja mukaan tuli monta muutakin uutta kasvoa. Ja nyt vuodenvaihteen jälkeen tahti on vain kiihtynyt.
Sähköautot tuntuvat nyt juuri siltä kuin internet tuntui vuonna 1994. Koko ajan internetin käyttäjät tuohon asti olivat tienneet jotain mitä ulkopuoliset eivät: Vielä ihmiset eivät oikein tiedä, eivätkä osaa suhtautua, mutta jossain vaiheessa, melko pian, tämä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Nyt vain itse ollaan tässä mukana myrskyn silmässä, tiedostavana etujoukkona, alkuseurakuntana, innovaattoreina, pioneereina tai varhaisina omaksujina.
Maailma ei välttämättä pelastu pelkästään sähköautojen voimin. Voi olla että ilmastonmuutoksen kannalta point of no return on jo ylitetty ja vaikka lopettaisimme kaiken fossiilisten polttoaineiden käytön tähän päivään, ilmastonmuutos jatkaisi kulkuaan ikiroudan kiihtyvän sulamisen ja muiden jo synnytettyjen palautemekanismien kautta. Siinä tapauksessa sähköautot voivat toimia korkeintaan eräänlaisena katumusharjoituksena. Näin meidän olisi pitänyt toimia 10 vuotta sitten, 30 vuotta sitten, ehkä jo 100 vuotta sitten.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä parannus. Ja täytyyhän sitä jollain ajaa kun öljy käy sietämättömän kalliiksi. Ja kuka tietää, ehkä sähköautot voivat olla apuna siinä, että pahin skenaario ilmastonmuutoksessa vältetään. Kovin monta yhtä tehokasta - ja toistaiseksi käyttämätöntä - konstia on vaikea tähän hätää keksiä. Ellei sitten tule uusia ilmoituksia. ;-)