Niinpä - miksi ostin sähköauton? Käynnistetäänpä aikakone.
Elettiin vuotta 2000 ja autoni oli vielä bensalla toimiva vanha romu, Ford Fiesta vuosimallia miekka ja kilpi. Se oli tullut täysi-ikäiseksi jo muutama vuosi sitten: aina ennen katsastusta jännitti, että meneekö läpi - ja monestako kohdasta! Ja menihän se. Lopulta pinna paloi ja myin koko Fordin pilkkahintaan pois.
Jo aiemmin Vihreiden kanssa politiikkaa harrastaessa olin usein ääneen ihmetellyt, että on se <rumasana> kun ei autoteollisuus ryhdy jo panostamaan sähköautoihin. Sitten löysin netistä Fortumin sivuilta juttua Elcat -projektista. Siis, en hiukan hämmästynyt - en odottanut tällaista löytyvän ÖLJY-yhtiön sivuilta. Ensimmäinen ajatus mikä mieleeni silloin tuli oli "MULLE KANSSA HETI TÄNNE NYT!!" Soittelin sitten Elcattiin ja selvisi, että heillä oli myytävänä vanhoja käytettyjä sähkiksiä. Eivät tietääkseni kauhean suurta ääntä asiasta olleet pitäneet (samoihin aikoihin muuten Fortum päätti lopettaa koko projektin).
Matkustin Järvenpäähän Elcatille Kaj Bäckströmin pakeille. Hän haki minut tyylikkäästi rautatieasemalta - ja milläs muulla kuin sähköautolla! Siinä vaiheessa olin jo aivan myyty. Autohan kulki hienosti ja TODELLA äänettömästi. Kevyt surina vain kuului sähkömoottorista. Valinnanvaraahan ei tuohon aikaan auton korimallin yms. suhteen ollut, vaan se oli se postin jakeluautomalli ja sillä siisti.
Käyskenneltiin siellä Elcatin pihalla katsastamassa erinäisiä autoja ja löytyihän sieltä ihan hyväkuntoinen ja jopa vasemmalta ohjattava yksilö. Kyselin autoista kovasti kaikenlaista ja Kaj kärsivällisesti vastaili kysymyksistäni kummallisimpiikin… Lopputulos oli, että poistuin Järvenpäästä onnellisena sähköauton omistajana!!
Viikon päästä sitten Veikko Entonen (Elcat autojen suunnittelussa vahvasti vaikuttanut henkilö) toi trailerilla kotiovelle asti elämäni ensimmäisen - eikä tasan varmaan viimeisen - sähköauton. Auto muuten oli menestys! Olihan se ainut sähköauto yksityishenkilöllä koko Varsinais-Suomessa tuohon aikaan. Postillahan täällä oli jo muutama, mutta ne oli päivittäin liikenteessä vain lyhyen hetken ja loppuajan jossakin tallin uumenissa. Sain ihan kyllästymiseen saakka selitellä uteliaille ihmisille, että mistä autossa oikeen oli kysymys.
Näihin aikoihin myös Turku oli mukana jossain EU:n sähköautoihin liittyvässä projektissa ja kaupungille oli sinne tänne ripoteltu pelkästään sähköautoille varattuja parkkipaikkoja lataustolppineen ja liikennemerkkeineen! Hauska tapaus sattui kun menin pokkana Turun ympäristönsuojeluvirastoon kyselemään, että saisinko avaimen ko. tolppiin. Ne ei ensin uskoneet, kun kerroin, että omistin sähköauton. Tyttö katsoi tiskin takaa epäluuloisen näköisenä ja hänelle piti oikein näyttää ikkunasta, että "…kato nyt, tuolla se on kadun varressa. Anna avain!" Nehän ihan intona riemastuivat, että todella hienoa ja avain tuli niin, että tömähti, eivätkä edes maksua siitä ottaneet.
Välillä harmitti kun joku oli parkkerannut bensaromunsa sähköautopaikalle, mutta oli niillä monasti sakkolappukin annettu ikkunaan :-) Kerran parkkipirkko raapi päätään autoni kohdalla ja katteli, että mikäs johto se tuonne tolppaan menee… taitaa se sitten olla se sähköauto. Vahvistin hänelle asian, eikä sakkoja tullut. Niin muuten, nuo sähköautopaikat oli vielä täysin ilmaisia.
Sitten alkoi sana kiiriä myös paikallisiin lehtiin tyyliin: "Hei Raisiossa asuu joku heppu jolla on sähköauto - mikäköhän tyyppi se on?" No ensin iski Rannikkoseudun sanomat. Se tyttö oli ihan sekaisin kun selitin, että miten auto toimii ja ladataan… harmi etten saanut juttua oikolukuun, sen verran paljon siihen jäi asiavirheitä. Oli se ihmeissään, kun ajelutin sitä. Vuotta myöhemmin iski Turunsanomat. Tulivat oikeen porukalla työpaikkani parkkipaikalle juttua tekemään. Bäckströmin Kajlla oli kyllä sormet pelissä asian suhteen, olinhan juuri hiljakkoin vaihtanut ekan Elcatin vähän uudempaan malliin.
Sillä samaisella Elcatilla ajelen edelleen. Akut siitä kosahti lopullisesti keväällä 2007. Immosen Petriltä ostin uuden lyijy-hyytelö-akkusatsin ja toivotaan nyt, että ne kestäisi sellaiset viisi vuotta ainakin.
Kyllä se kuulkaa on niin, että IKINÄ en enää vaihda mihinkään muuhun kun sähköautoon.
Terveisin, Sippo
ps. Nettipersoona Pasi Viheraho kävi myös testaamassa Elcattia tuossa jokunen aika sitten. Tässä video.
edit: Santerin kommenttiin: "Mitenkäs katsastusmies suhtautuu kun konepellin alla on kasa akkuja ja sähkömoottori?"
Yleensä katsastusasemalla se kuvio menee näin: Ensin se neiti siellä tiskin takana kyselee että "eikö sulla ole päästöistä mittauksia kun et sitä ole maksanutkaan" Minä siihen että ei ole, eikä tule. Tässä vaiheessa alkaa monasti riita. Kehoitan neitiä hieman tutustumaan siihen rekisteriotteeseen, jonka jälkeen pitkä hiljaisuus ja nolo vastaus - jaa että tää onkin sähköauto.
Seuraava vaihe: Katsastusmies tulee rehvakkaasti paikalle - useimiten pelkääjän paikalle :-) mulla on ratti oikealla puolella. Sitten alkaa selvitys - yritän selittää miten virrat päälle ja ei polkimiin saa koskea jne… sitten siinä kaahaillaan pitkin konttorin pihaa. Meikäläinen muuten yleensä avaa sen hallin oven, kun se ovenavausjohto on siellä vasemmalla :-) Sitten kun ollaan sisällä niin monasti porukat (=muut inssit) tulee paikalle ihmettelemään ja kattelemaan että mikäs tää on? Siinä sitten jutustellaan mukavia jne… aina tähän saakka on ollut kaikki ok, ei öljyvuotoja eikä muutakaan inhottavaa….
Kolmas vaihe: Leima!
Näin se Santeri menee sähkiksellä!
Sippo Laisaari kuuluu puuhamiesten koodinvääntäjien etujoukkoon. Sipon serverin uumenissa hyrrää mm. mainio sähköauto-laskuri, jonka luvut selittänevät osaltaan miehen myhäilyä sähköautoilun ihanuudesta!