Moni on kysynyt minulta "Missä vaiheessa projekti nyt on?". Vastaaminen on ollut yllättävän työlästä. Sähköautot - Nyt! ei ole hierarkisesti johdettu projekti, ei ole yhtä varmaa kaaviota minkä mukaan edetään. Puuhamiehemme Santeri Lanér on verranut projektia tuntemattoman metsän ylittämiseen: tavoitteena on päästä toiselle puolelle ja reittivaihtoehtoja on useita.
Tavoitteena on sähköautojen saaminen tavallisille ihmisille. Niinkuin sinä ja minä. Sähköautot voivat syntyä Suomen teille hyvinkin ruohonjuuritasoisen toiminnan tuloksena tai toisaalta kaupalliset toimijat voivat äkätä tilaisuutensa ja ottaa kopin. Lopullisena tavoitteena on, että sähköautoista tulee normaalia kaupallista toimintaa ja se normaali auto noin muutenkin.
Yksi kaupallinen toimija on osoittanut erityistä kiinnostusta. Finnish Electric Vehicle Technologies (FEVT) on yhtiö, jonka osuutta ei voi sivuuttaa projektista syvemmin kerrottaessa. Yhtiön perustaja, sähköautoilija ja keksijä Jukka Järvinen lausui tavallaan myös projektin syntysanat viime vuoden lopulla todetessaan että 500 autoa riittäisi kannattavaan massakonvertointiin.
Sähköautot - Nyt! projektin päästyä hyvään alkuvauhtiin, alkoi FEVTistä kuulua ääniä että he ottaisivat isonkin kopin sähköautojen tuotantoon joka tapauksessa tarvittavasta teollisesta tuotannosta. Välillä taas viesti oli se, ettei nyt aiotakaan tehdä mitään. Tämä on luonnollisesti saanut yhteisön odottavalle kannalle.
Asian hieronnan jälkeen nyt näyttää siltä että FEVT on kuin onkin ottamassa autojen valmistuksessa ison roolin. Mikä on tällöin yhteisön ja yrityksen välinen suhde? Kaappaako nyt kaupallinen toimija kansalaisprojektin? Nämä kysymykset ovat vielä auki, mutta FEVTin toimitusjohtaja Martti Alatalo on viime viikolla sanonut että bisnesmalli sähköauton suhteen tulee olemaan avoin. Näin yritys voisi saada tukea avoimelta yhteisöltä ja kuluttajat yritykseltä konversiosuunnitelman, joka jää avoimen lähdekoodin piiriin. Liikeyritys on kuitenkin byrokraattinen tapa tehdä asioita ja siitä aiheutuu tiettyjä väistämättömiä hitausmomentteja edellämainitun empimisen lisäksi.
Eli tiettyä reitin hakua umpimetsässä, pakko myöntää. Lähtöpiste on kuitenkin jo kaukana takana päin ja oloa helpottaa varmuus siitä että myös metsän toinen reuna on siellä jossain. Riskiä vähentää nyt valittu toimintatapa, jossa yhteisön auton kehittämistä jatketaan rinnan FEVTin kanssa. Jos yhteistyö sujuu, niin autoista voi tulla identtiset. Jos yritys jostain syystä päättää luopua projektista tai ei osoittaudu luottamuksen arvoiseksi, yhteisön projekti jatkuu.
Tekniikan osalta on koko ajan tullut parempaa käsitystä siitä, miten Corollan konversio tulee toteuttaa. Yhdysvaltalainen Azure Dynamics myy hyvin pitkälle vietyjä moottorikokonaisuuksia, joiden pohjalta konversion tekeminen saattaa olla yllättävänkin helppo toteuttaa. Tällöin tietysti yhteisön kehitysrooli jää pienemmäksi, mutta se ei olekaan mikään itsetarkoitus. Jääpähän enemmän paukkuja vaikka sen pikkusähkiksen kehittelyyn!
