Ehdotampa jotain typerää… Toimisiko järjästelmä jossa jousien lisäksi olisi rungon ja akseleiden välissä pieni generaatori, joka teoriassa "pehmentäisi" ylös alas liikettä ja ottaisi ns. hukka energian talteen, kuoppaisella tiellä ehkä saisi osan valojen tarvitsemasta sähköstä.
Ja onko kukaan yrittänyt moista ?
Periaatteessa olisi mahdollista ottaa talteen se energia jonka iskari muuttaa lämmöksi ja haihduttaa taivaan tuuliin. Itseasiassa sehän ei välttämättä ole edes aivan pieni energiamäärä, sillä roudan runtelemalla tiellä ajetun reipasvauhtisen puolituntisen jälkeen iskarit ovat polttavan kuumat. En tosin muista koskaan kuulleeni että kukaan olisi yrittänyt ottaa tuota energiaa talteen, siihen pitäisi siis keksiä joku nerokas systeemi. ;)
- Jari W
Eipä polttomoottoriautosta ole ollut mitään syytä ottaa lämpöä muusta kuin moottorista!
Sähköauton tapauksessa iskarit ja sähkömoottori(t) voitaisiin liittää nestekiertoon, joka voitaisiin liittää lämpöpumppuun. Iskarit ja sähkömoottori(t) pitäisi eristää ja niihin pitäisi liittää nestekiertokanavat.
Näkisin asian niin että koska valtaosaa autoista käytetään 60°-leveyspiirien välissä on katsottu että ei lämmöllekään ole niin suurta tarvetta.
Tosin nykyisten ahdettujen ja välijäähdytettyjen suoraruiskutus-dieselien myötä on tullut tarve lisälämmölle. Tämä on tyypillisesti ratkaistu joko polttoainelämmittimellä tai sähkövastuksilla ja tehokkaalla, jopa yli 2kW generaattorilla.
Käytetyistä ratkaisuista on helppo tulla johtopäätökseen että autoja suunniteltaessa matkustamon lämmitystarpeen on katsottu olevan niin vähäinen että sen energiankulutus on kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä ja niin pääpaino tuntuukin olevan toteutuksen teknisessä yksinkertaisuudessa.
- Jari W
Itsellä ei taida koulutus riittää mutta…
- Iskarihan on periaatteessa pumppu jossa on mäntä-sylinteri-mäntä ja sylinterissä jarruventtiili. Lämpö tulee siitä kun virtausta jarrutetaan.
- Mitä jos laitettaisiin sylinterin puoliskat (hydrauli)nestettä täyteen. Imu liike säiliöltä takaiskuventtiilin läpi. Poisto (säädettävän) painevelttiilin läpi pyörittämään generaattoria. Iskarin vastus on painelenttiilin vastus+hydraulimoottorin vastus.
- Tämä voisi olla kohtuu helppo toteuttaa normi tuubi o—EEEo mallisessa iskarissa, mutta entä nämä €Corollan macperssonit. Iskari on samalla tukivarsi, mikä huolehtii pyöränkulmista. Akseli poikki, liikenneonnettomuuden riski. Kyllähän sekin onnistuu, mutta katsastusmies vaatii aina "voitelupullon".
1. Se energian määrä mitä iskari absorboi on todella pieni verrattuna auton muihin häivöihin. Iskari voi kuumentua polttavan kuumaksi mutta se johtuu yksinkertaisesti siittä että ne ovat sen verran pieniä ettei tarvita suurta energiamäärää niiden lämmittämiseen kuumaksi.
2. Suomen päätiet ovat sen verran hyvä pintaisia ettei iskarit juurikaan joudu sitomaan energiaa
3. Ei ole mitään järkeä muuttaa liike-energiaa -> tilavuusvirraksi(=liike-energia) -> pyörimiseksi(=liike-energia) -> sähköenergiaksi. jos jokaisen muutosvaiheen hyötysuhde olisi 90% lopullinen hyötysuhde on vain 72,9%
4. Järjestelmän hyödyt hukkuisivat sen painoon.
5. BOSE on kehittänyt sähköisen aktiivijousituksen mikä perustuu lineaarimoottoroihin.
Ottakaapa sauvan muotoinen magneetti ja pudottakaa se kupariputkesta läpi. Liike hidastuu koska kupariputkeen syntyy pyörrevirtoja. Sama idea tuossa BOSE:n sähköisessä aktiivijousessa.
Nyt, on ihan sama missä se sähkö kulutetaan, eli iskunvaimentimen voi periaatteessa rakentaa voimakkaasta magneetista joka liikkuu käämin sisällä ja johtaa sähkövirta käämin päistä kaapelilla esimerkiksi lämmitysvastukseen tai kondensaattoriin tai muuhun sähkölaitteeseen joka tarjoaa jatkuvasti riittävän kuorman.
Ainut ongelma on, että riittävän vahvat magneetit ovat isku- ja lämpöherkkiä. Siihen tarvitaan siis sähkömagneetti, joka puolestaan kuluttaa energiaa ja hyöty jää siten olemattomaksi.
Ehdotampa samaa pienessä mittakaavassa. Olemassa olevaan jousitukseen lisätään sopivaan kohtaan pieni magneetti, ja sopiva kela tai putki ympärille, kuormaksi vaikka lamppu, ja piuhat yleismittariin. Luulisi hyvälläkin tiellä jotain tulevan takaisin.
Tuota pystyisi halukas kokeilemaan, jolloin nähtäisiin tuleeko sieltä tarpeeksi virityksen painon kompensointiin ja jonkin pienen laitteen käyttämiseksi.
Jossei muuta niin onhan tuossa mittalaite jousituksen testaamiseen ;)
Eivät taida tosiaan tuolta hyödynnettävät energiat olla kovin suuria, mutta hauska idea.
Mitä noihin magneetteihin tulee, niin NdFeB-magneetit kestävät noin 150 astetta celsiusta, SmCo:t 300 astetta normaalia käyttölämpötilaa. Eiköhän tuo riitä. Eikä niiden kai kovin iskunkestäviä tarvitse olla; tarkoitus ei kai iskarissakaan ole lyödä mäntää putkesta läpi?
Tuo lämpötilankesto riippuu magneetin luokituksesta. Tehokkaammat magneetit alkavat mennä piloille jo 70 - 80 asteen lämpötilassa, ja iskunkestävyys tulee peliin siinä että se magneetti on iskarissa siinä varren päässä jonka toisessa päässä rengas hakkaa suoraan tiehen.
Kova ja jatkuva tärinä haihduttaa magnetismin.
Nuo mainitsemasi matalat lämpötilat ovat tiukimmille NdFeB-magneeteille, mutta SmCo:n Curie-lämpötila on jossain 700 asteen nurkilla, ja jatkuvaa käyttöä saa olla 300 astetta. Myös NdFeB-magneeteista löytyy laatuja jonnekin vajaaseen 200 asteeseen ast.
Sekin on totta, että noin teoriassa kestomagneetit menettävät magneettisuuttaan tärinässä. Se ei kuitenkaan enää vähään aikaan ole ollut harvinaisista maametalleista tehtyjen magneettien ongelma, ne hajoavat ennen kuin demagnetoituvat. Se vanha magnetoidulla sukkapuikolla tehty vasarademo ei oikein enää toimi.
Käytännössä SmCo-magneetin demagnetoiminen millään normaalilla konstilla ei juuri onnistu. Lämpötila hajoittaa sen ennen Curie-pistettä, ja magneettikentällä demagnetoiminen vaatii epäkäytännöllisen suuria kenttiä. NdFeB:n saa sentään demagnetoitua vaikka kotiuunissa.
Kyllä kyllä, mutta kun tässä sovelluksessa tarvitaan nimenomaan suurta vuontiheyttä jotta voidaan käyttää vähemmän kierroksia käämissä ja siten mahduttaa järeämmät johtimet. Resistanssi pienenee ja käämistä voi ottaa suurempia virtoja. Käämissä syntyvän virran suuruushan määrää sen kuorman ja sen, kuinka paljon iskari vastustaa liikettä, eli tehokkaampi magneetti = jäykempi iskunvaimennin.
Tavallisella samarium-magneetilla ei päästä samoihin voimakkuuksiin kuin neodyymimagneeteilla. Kaikissa vastaavissa sovelluksissa, esim. magneettisissa laakereissa, käytetään joko neodyymimagneetteja tai sähkömagneetteja.
http://en.wikipedia.org/wiki/Regenerative_shock_absorber
Kannataa vilkaista tuota "US Government study" linkkiä.
Luettuani ketjun, uskallan väittää, että miettimällä huomaatte hinta - hyötysuhteen mahdottomaksi ajatuksissanne. Se energia, jota saadaan jousiliikkeen vaimenuksesta maksaa yhden akkukierroksen. Se on sään, suolaveden ja kuran vaikutukselle alttiina ja vaatii myös asianmukaisen huollon. Ehdotan kohdistamaan ajatuksenne kannattaampaan aatteeseen.
Terv. A.S.
