Ihmisten vaihtelevan kulutuksen aiheuttama säädön tarve on yksi asia. Sähkön tarve kuitenkin tiedetään ja se pysyy tasaisen ennustettavana kuukaudesta toiseen. Vaihtelu tapahtuu tunnetuissa rajoissa tunnetulla aikaskaalalla ja muutoksien trendi tunnetaan.
Myllyt tuottavat energiansa piikeissä, koska tuulen teho nousee nopeuden kolmannessa potenssissa ja tilastollisesti kovemmat tuulet sattuvat harvempaan. Pelkästään se että jossain tuulee aina, ei kerro mitään siitä kuinka paljon milloinkin saadaan energiaa.
Ongelmahan on se, että jos sinulla on nimellisteholtaan 4 kW mylly, se tuottaa noin 1 kW keskitehon, mutta se tekee sen lähes on/off periaatteella, eli pyörii tunnin, seisoo kolme, pyörii tunnin, seisoo kolme… ja sama toistuu tuntien, päivien, viikkojen, kuukausien aikaskaalalla niin suuressa kuin pienessä mittakaavassa. Kokonaisuuden kannalta on se ja sama onko kyseessä muutama tuhat isoa myllyä vai muutama kymmenen tuhatta pienempää myllyä, yhdessä ne käyttäytyvät samalla tavalla. Siinä on hyvin vaikea tuotannon kohdata kulutusta.
Esimerkiksi voi vetää vaikka Tanskan. Siellä pakkosyötetään tuulivoimaa verkkoon syöttötariffeilla. Noin 3% tuotetusta energiasta menee suoraan käyttöön ja loput myydään Norjaan. Jos Norjalla ei olisi vesivoimareservejä joita sulkea, ei sähköverkko pysyisi kasassa. Tuulivoima kun ei kysy "onko nyt yösähkön aika?".
Periaatteessa se yksittäinenkin mylly aiheuttaa oman aaltonsa järven pintaan, kun sen ansiosta sen kotitalouden sähkönkulutus verkosta muuttuu vaikeammaksi ennustaa. Väliin tarvittaisiin se energian varaaja, joka syö tuotannon piikit ja tasoittaa jäljen.