Olisi ihan jännä jos joku oppilaitos Suomessa tutkisi tätä käytännössä.
Niin-pä. Tämän asian tiimoilta löytyy netistä niin paljon eri tasoista juttua, että mahdollinen todellinen tieto hukkuu sujuvasti sinne sekaan.
Jos väitetään, että ns. Meyer-tyyppinen veden pilkkominen vedyksi ja hapeksi sopivan resonanssitaajuuden avulla toimii, niin se tarkoittaa sitä, että vallitsevat fysiikan teoriat eivät pidä paikkaansa. Se ei kuitenkaan ole mikään ylimaallinen juttu, sillä kyseessä ovat todellakin "vallitsevat" teoriat ja jos/kun käytännön kokeet sen osoittavat, niin teorioita täytyy muuttaa vastaamaan paremmin käytännön havaintoja.
Todellisten tutkimustulosten saaminen edellyttää paljon työtä ja myös rahaa. Tämän jälkimmäisen suhteen kontrolli toimii aika hyvin ja sen kautta voidaan ohjata tutkimusta sellaiseen suuntaan, joka ei lyhyellä tähtäimellä uhkaa "öljytaloutta". Huippuhienoihin hiukkaskiihdyttimiin ja ydinfuusioenergian tutkimiseen panostetaan suuria summia, vaikka ei ole mitään takeita siitä, että fuusioenergiasta koskaan tulisi minkäänlaista ratkaisua energiantuotantoon.
Toinen kontrollointikeino on eri tieteenalojen eriyttäminen toisistaan. Esimerkiksi kemiaa ja fysiikkaa pidetään erillisinä tieteenaloina, vaikka juurikin niitä yhdessä soveltamalla voitaisiin löytää jotakin todella uutta ja käyttökelpoista. Jotkut puhuvat käsitteestä "ultrakemia" tarkoittaen reaktioita, joiden avulla voitaisiin esim. tehdä radioaktiiviset aineet vaarattomiksi lähinnä kemiallisten reaktioiden kautta. Ymmärtääkseni tässä Meyer-systeemissäkin on kyse tämäntyyppisestä asiasta eli vesimolekyylin (kemiallisten) sidosten "hölläämisestä" sopivan fyysisen "ärsykkeen" avulla.
Kolmas kontrollointikeino on koulutus. Jo pienestä pitäen opetetaan mikä on mahdollista ja mikä ei - vallitsevien teorioiden mukaan. Kaikki poikkeava tutkimus herättää suurta ihmetystä ja kummastelua. Viralliset tahot eivät tue vallitsevien teorioiden vastaista tutkimusta, joten vaatii todellista sitkeyttä tehdä sitä omalla budjetilla tai sitten haalimalla resursseja omatoimisesti. Suuri osa "asiantuntijoista" puolustaa koulussa saamiaan oppeja ja ovat valmiita tyrmäämään ideat jo edeltä käsin tutkimatta niitä sen tarkemmin.
Yksi tehokas hillintäkeino on asioiden henkilöllistäminen. Esimerkiksi tässä Meyer-tapauksessa suuri osa polemiikista keskittyy Stanley Meyerin henkilöön ja varsinainen asia peittyy sen taakse. Riippumattomia tutkimustuloksia ei tahdo löytyä. Todellisten tulosten saamiseksi useiden eri tutkijoiden pitäisi pystyä saamaan aikaan samanlaisia tuloksia. Olikin mielenkiintoista löytää netistä tällainen sivusto: www.waterforfuel.com (varsinkin http://www.waterforfuel.com/product4.html ). Täytyypä tarkkailla jatkossa, miten kaverin tutkimukset edistyvät…
- Olli
