Miksi sähköllä? | Jo Edison ja Ford... | Plug-in-hybridi | Vetyauto vai sähköjänis? | Ken Tappoi Kilowattikärryn | Sanasto

Edison & Ford: Tuulimyllyt takapihalle, sähköautot liikenteeseen

Autoilun historia olisi voinut mennä toisinkin. Muutamista sattumuksista ja valinnoista johtuen saastuttava polttomoottoriauto yleistyi ja puhtaampi vaihtoehto jäi pitkäksi aikaa unohduksiin. Sähköautojen uusi tuleminen 2000-luvulla onkin tavallaan paluuta historiaan…

Sähköautojen varhainen historia

Jamais_contente.jpg

1830-luvulla rakennettiin sähköisiä vaunuja ja jo vuonna 1899 belgialainen Camille Jenatzyn (kuvassa) rikkoi Le Jamais Contente -sähköautolla 100 km/h haamurajan.

Äänettömät, helppokäyttöiset, pakokaasuttomat ja siistit sähköautot olivat 1900-luvun alussa kaikkein suosituimpia autoja. New Yorkin ensimmäiset taksitkin kulkivat 1900-luvun alussa pitkin kaupungin katuja ilman pakokaasuja, käyden vain välillä varikolla vaihtamassa tyhjät akut täysiin. Sähköautojen massavalmistus oli alkamaisillaan – vaihtoakkujärjestelmät kehitetty ja muu tekniikka valmiina – mutta se jäi kuitenkin toteutumatta. Miksi?

Electric Vehicle Company oli tuonut sähkötaksit New Yorkin kaduille, kerännyt suuret summat sijoittajien rahaa ja valmistautui valtaamaan orastavat automarkkinat puhtailla sähköautoilla. Pitääkseen kilpailevan tekniikan kurissa, päätti yhtiö ajan hengen mukaan hankkia omistukseensa polttomoottoriauton patentin Selden nimiseltä mieheltä, joka oli puoletaan hankkinut patentin itselleen patenttilainsäädännön porsaanreikien avulla. Sähköautoyhtiön omistajat huomasivat pian polttomoottorin valmistuksen lisenssimaksujen keräämisen olevan helpompi tapa rikastua kuin ryhtyä kehittämään sähköauton sarjavalmistusta. Vähin erin valmistajat ja patentinhallitsijat muodostivat Yhdysvaltoihin monopolin, joka salli vain kalliiden yläluokan autojen valmistuksen.

Fordin ja Edisonin visio

Ed_d22m.jpg

Henry Ford rikkoi lopulta vuonna 1911 patenttimonopolin massavalmistetun kansanmiehen (polttomoottorilla varustetun) T-Fordin myötä – ja sai samalla sankarin maineen sinnikkäässä oikeussalitaistelussa vihattuja trusteja vastaan. Fordin sankaruus oli kuitenkin näennäistä: hän oli itse yhtiöineen pyrkinyt jäseneksi monopoliin ja suivaantui kun ei tullut hyväksytyksi. Polttomoottoriin perustuvan T-mallin menestyksen jälkeen Ford kääntyi kuitenkin sähköauton kannalle. Tekniikan lisäksi vaakakupissa painoi öljymonopolien tapa keinotella bensiinin hinnalla
ja Yhdysvaltojen uhka joutua riippuvaiseksi ulkomaisesta öljystä.

(kuvassa Edison ja sähköauto vuodelta 1913)

Vuonna 1914 Henry Ford ja keksijä Thomas Edison julkistivat yhteisen hankkeensa täyttää Yhdysvaltojen maantiet sähköautoilla. Edison valmistaisi autoon akut, joilla ajaisi kertalatauksella 100 kilometriä. Suunnitelmiin kuuluivat myös koteihin asennettavat sähkögeneraattorit, kadunvarsien lataustolpat sekä pitkät ajomatkat mahdollistava huoltoasemaverkosto, josta saisi autoonsa vaihtoakut muutamassa minuutissa. Myöhemmässä vaiheessa kotien takapihoille oli tarkoitus asentaa pientuulivoimaloita.

Hankkeeseen oli yhteensä kerätty alkupääomaa nykyrahassa 350 miljoonaa dollaria ja kadunmiehen kukkarolle sopivia sähköautoja oli määrä ajaa ulos Fordin tehtailta huikeat 150 000 kappaletta jo vuonna 1915.

Puhdas tulevaisuus jäi toteutumatta

Sähköautojen maailmanvalloitus jäi kuitenkin toteutumatta. Aluksi Edisonin ja Fordin välit kiristyivät, sillä Edisonin akut eivät Fordin tehtaan raporttien mukaan toimineet. Edisonin laboratoriossa kaikki
oli hyvin, mutta toimitettuna Fordille Detroittiin ei. Syy jäi mysteeriksi, sillä tänä päivänä Edisonin akkutekniikka tiedetään toimivaksi.

Seuraava hankkeen takaisku oli Edisonin laboratoriakompleksin raivoisa palo. Osa tärkeistä papereista ja akuista saatiin pelastettua, mutta monen vuoden työn tulokset tuhoutuivat. Betonirakenteiset laboratoriorakennukset oli luokiteltu palonkestäviksi, eikä niitä oltu sen vuoksi vakuutettu. Paloa seuranneena päivänä Edison julisti aloittavansa työnsä alusta, mutta tosiasiassa tulipalo oli lähes 70-vuotiaalle keksijälle katastrofi.

cover_ic_wshadow.jpg

Viimeinen isku hankkeelle oli I-maailmansota, jonka tarpeisiin sähköautot sopivat huonosti. Sen sijaan etenkin polttomoottorilla varustettujen kuorma-autojen kysyntä räjähti. Niin kehitys johti saastuttavien polttomootoriautojen kannalta suotuisille poluille ja Fordin ja Edisonin yhteishanke puhtaan ja energiamonopoleista riippumattoman autoilun puolesta jäi unohduksiin…

Sähköauton hämmästyttävästä historiasta voit lukea lisää mm. (kahdeksankeraisen Pulitzer-ehdokkaan) Edwin Blackin tuoreesta kirjasta Internal Combustion.

Suora linkki kirjan ensimmäiseen lukuun.

Tilaa kirja Amazonista.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License