3 - Lataus

Sähköautojen akkulaturit ovat kehittyneet huimasti 90-luvun alun muuntajapohjaisista akku-keittimistä.

Suomessa käytetään sähköautoissa oikeastaan vain lyijy- tai litium-teknologiaan perustuvia akkuja.

Nykyiset akkulaturit ovat hakkuritoimisia, tehokkaita ja tarkasti säätyviä laitteita, jotka säätävät akkujen latausta niiden kunnon ja purkaustilan mukaan optimaalisesti.

Nykyisistä akuista enää hapotettavat lyijyakut aiheuttavat normaalissa latauksessa merkittäviä ongelmia: lähinnä pistävän hapon tuoksun, veden lisäystarpeen ja akkunesteen kiehumisessa vapautuvan vedyn poistamiseksi akuston tuuletustarpeen.

Suljetuissa lyijyakuissa oikein ladattaessa ei akusta pääse ulos mitään, vaan akun sisäinen prosessi muuntaa vapautuneen vedyn uudelleen vedeksi, minkä vuoksi sitä ei tarvitse erikseen lisätä.

Geelilyijyakkujen lataus tapahtuu alemmalla jännitteellä, jotta kennoissa olevaan geeliin ei muodostuisi kaasukuplia, mikä eristäisi elektrolyytin levyn pinnasta. Geeliakkuja ei saada matalamman loppulatausjännitteen johdosta ladattua aivan yhtä täyteen kuin nestehappoakkuja, mutta erilaisen akkukemian johdosta ne ovat kuitenkin autokäytössä lyijyakuista tehokkaimpia ja turvallisimpia.

Litium pohjaisissa akuissa kennoja valvotaan ja niiden lataus säädetään yksilöllisesti, jotta kennon elinikä saadaan maksimoitua. Virheellinen lataus liian korkealla jännitteellä voisi aiheuttaa kennon vaurioitumisen, jolloin herkästi syttyvä litium voisi vapautuessaan reagoida ilman kanssa ja syttyä palamaan. Litium-akkujen laturin ja lataussäädön on siten oltava laadukkaita, jotta akkujen elinikä ja turvallisuus on taattu.

Lisäksi kaikilta latureilta vaaditaan etteivät ne vaurioita muuta herkkää elektroniikkaa, eivät aiheuta sähköhäiriöitä ympäristöön sekä ovat suojattuja kipinöinniltä, virhekytkennältä ja oikosululta.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License