Polttomoottoriautojen huolto-ohjelmat ovat yleensä noin 150 000 km asti ja yleensä joka toinen on pelkkä öljyn+ suodattimen vaihto. Joka toinen kerta, tai vähintään kerran vuodessa on lisäksi isompi huolto, jossa pitäisi voidella ovisaranat ja lukot, tarkistaa lamput, iskarit, jarrupalat ja levyt, jouset, pallonivelet, ohjauksen ja vetoakselien kumit ja koputella koteloita ruosteen löytämiseksi. Samalla yleensä vaihdetaan raitisilmasuodatin ja mallista riippuen polttoainesuodatin. Joka toinen vuosi vaihdetaan lisäksi jarru- ja jäähdytinnesteet.
Hammashihnat vaihdetaan 60-100 000 km välein, samoin sytytystulpat.
Koska sähköautoissa kannattaa aina käyttää regeneroivaa jarrrutusta, jarrut kuluvat vähemmän, mutta toisaalta niihin voi tulla enemmän vähäisestä käytöstä johtuvia erinäisiä jumittumisvikoja. Tämä on kuitenkin aika lailla mallikohtaista, eikä oman kokemukseni mukaan japanilainen laatu mitenkään loista tässä.
Ruostumiselle ei sähkökäyttökään mahda mitään 😉 Ruosteenesto ei kuulu huolto-ohjelmiin, vaan siitä on aina erikseen huolehdittava, eli käsittely parin kolmen vuoden välein.
Uudessa ratkaisussa tulee olemaan aina jonkin verran lastentauteja, jotka aiheuttavat erinäisiä korjaustarpeita. Jos kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan, uskoisin sähköisen vedon huollontarpeen olevan olematon. Moottorit kestävät helposti auton käyttöiän ilman huoltoa. Alennusvaihde tuskin tarvitsee sen enempää huoltoa kuin auton vaihteistokaan. Öljymäärän voisi kerran vuodessa ehkä tarkistaa. Jos sähkömoottorille on ulkoinen jäähdytyspuhallin, jäähdytyksen tarkastus ja pintojen puhdistus voi olla aiheellinen ehkä kerran vuodessa.
Olen ymmärtänyt, että akkutekniikassa akkujen eliniälle olennainen tekijä on älykäs lataus ja akkujen varaustilan kennokohtainen monitorointi. Tällainen järjestelmä lienee myös helppo varustaa ongelmista ilmoittavalla diagnostiikalla. Siten akkujen huoltotarve tulisi joko auton omaan näyttöön tai sen puuttuessa luettaisiin jonkin sortin OBD-pistokkeen kautta määrävälein PC:lle.
Alussa voi huoltopalvelujen tarjoajia olla vähänlaisesti, joten tämän yhteisön apu on tärkeässä asemassa.
Perushuollon polttomoottoriautollekin tekee itse suunnilleen samassa ajassa kuin kaikkiaan menisi omaa aikaa merkkihuollon kanssa asiointiin. Autotallittomalle on Ti-hallit. Mallikohtaiset korjauskäsikirjat ovat hyvä apu. Ihmisten tekemiä vehkeitä ne ovat, joten kyllä ihminen ne oppii huoltamaankin tarvittaessa.
Tärkeää on myös saada sähkövedon elektroniikalta diagnostiikkatietoja yksinkertaisella tavalla ulos. Ideaali olisi USB-liitin, jolla tiedot saisi kopioitua tikulle tai kytkettyä diagnostiikka PC:lle.