Muunnossähköauto (Amperi) eCorolla2:n tarina päättyi tammikuussa 2011, projektiin osallistuneiden ja sitä seuranneiden näkökulmasta ikäänkuin kuin yhdellä iskulla. Todennäköisesti monia kysymyksiä jäi ilmaan, mitä oikeastaan tapahtui? eCorollan ja tapahtumien keskiössä toimineena koen velvollisuudekseni valottaa tapahtumien kulkua, vaikkakin aika tavalla jälkikäteen. Allekirjoittaneen sitoutuminen projektiin muodostui sen verran voimakkaaksi, että äkkipysähdyksen jälkeen oli vierähdettävä useita vuosia ennenkuin tapahtumiin sai palattua, pahoittelen viivettä.
Kaikesta eCorollan parissa yhdessä tehdystä muodostui joka tapauksessa ainutlaatuinen tieto-taito perintö, jonka olen jälkiprosessoinnissa omalta osaltani pyrkinyt kokoamaan mahdollisimman kattavasti. Toivomukseni on että eCorollan perintötieto saadaan jaettua julkiseksi vapaasti kaikkien käyttöön, joka oli avoimen lähdekoodin Sähköautot-Nyt! -yhteisön alkuperäinen tavoitekin.
TAUSTAA
Sähköautot – Nyt! -yhteisön ja eCorollan alkuvaiheet ovat tätä lukeville todennäköisesti jo tuttuja ja historiaa tuntemattomat voivat tutustua siihen netin kautta (/, YouTube: eCorolla), keskityn tässä lähinnä eCorolla2:n viimeisten kuukausien tapahtumiin.
Vuonna 2010 tapahtuivat suurimmat harppaukset eCorollan teknisessä kehityksessä Tampereen Sähköajoneuvokeskuksessa (TSAK), mutta samalla myös projektin yleiset edellytykset alkoivat hiipua ja ajautua kohti umpikujaa. Ennätyshelteinen vuosi 2010 jääkin allekirjoittaneen aikakirjoihin yhtenä kovimmista ponnistuksista koskaan.
eCorolla2 saatiin hurjilla yhteistalkoilla synnytettyä keisarinleikkauksella syyskuussa ja onnistuttiin toimittamaan ajokunnossa esittelyyn Electric Motor Show 2010 messuille 10.-12.9. Se oli käännekohta, jonka myötä hyvällä onnella ja lisäresursseilla asiat olisivat saattaneet lähteä myös positiiviselle uralle. Seuraavasta, eCorolla3:sta, tulikin jo kirjallinen sitova tilaus. eC2:n avulla saatiin tuotekehitys ja konsepti valmisteltua ensimmäistä piensarjatuotantoa varten, varsin valmiina olivat jo suunnitelmat, alihankintaketju, toimittajaverkosto, rakennepiirustukset, dokumentointi, sapluunat, jigit, ym.
Valitettavasti kuitenkin loppuvuoden aikana vain yhä uusia toimintaa kuristavia ongelmia alkoi kasaantua mm. eCorollan tuotantoa ja myyntiä varten 2009 perustetulle Amperi Oy:lle. Päivittäinen 11 sähköajoneuvoasentajakurssilaisen ohjaaminen ja työnjohto samaan aikaan vei myös liian paljon allekirjoittaneen aikaa, vaikka juuri kurssilaisten työavulla toisaalta monia rakenteita saatiinkin tehtyä. Suunnittelu, tuotekehitys ja prototyö tapahtui iltaisin ja öisin keskeytyksettä. Siitä huolimatta aikarajat ylittyivät ja taloudellisetkin edellytykset hupenivat. Marras-joulukuussa taistelujen rintama laajeni nopeasti liian leveäksi ja vähäiset resurssit alkoivat ehtyä, vaikka uusia mahdollisuuksia olikin samalla avautumassa.
Joulukuussa 2010 DHL allekirjoitti Amperin kanssa aiesopimuksen MB Sprinter jakeluautojen muuntamisesta sähköisiksi. Samaan aikaan yhtiökumppanit Jukka ja Pekka halusivat irrottautua yhtiöstä, joka tapahtui joulukuun lopussa. Resurssikriisin keskellä käynnistin neuvottelut, jotka johtivat Amperin yhdistymiseen silloisen GreenMotorsin kanssa, mutta käytännössä vasta helmikuussa 2011, liian myöhään.
LOPPUHUIPENNUS – TAMMIKUU 2011
Sain eCorolla2:n rekisteriotteen pitkällisen taistelun jälkeen Virosta haltuuni 30.12.10, jonka jälkeen auton omistajuus asiapapereineen siirrettiin 14.1.11 virallisesti Tredealle, joka auton oli jo ostanutkin. eC2 oli kuitenkin edelleen Tampereen Sähköajoneuvokeskuksessa eli bussitehtaalla työn alla valmisteltavana.
Sähköajoneuvoasentajakurssi nro:2 päättyi 24.1.11 joten samalla loppui velvoite jatkuvaan miesten ohjaamiseen. Kurssilaisten poistuttua klo 15.15 istahdin bussitehtaan taukotilaan huokaisemaan. Silloin kävelivät sisään Tredean Electricity-Tampere liikkuu sähköllä –hankkeen molemmat silloiset projektipäälliköt ja käskivät minua luovuttamaan bussitehtaan avaimet sekä poistumaan välittömästi. Tyrmistyin. Kysyin syytä, mutta vastauksia ei annettu. Miesten käytös oli kuin salaman iskusta muuttunut kylmän töykeäksi. Hämmentyneenä annoin avaimet pois. Henkilökohtaisten varusteiden keräämiseen annettiin puoli tuntia aikaa, projektipäällikkö Ari Lounasrannan seuratessa varjona kannoillani.
Sain kerättyä vaatteeni, eväät ja ruokailuvälineeni ym. kasseihin ja minut saatettiin ulko-ovelle. Edelleen ymmälläni kysyin, että koska ja miten saan haettua hallista kaiken muun henkilökohtaisen ja Amperin omaisuuden; työkalut, laitteet, jigit, puolivalmisteet, tarvikkeet, raaka-aineet, dokumentit, asiakkaalle rakenteilla olevan eSupermoto sähkömoottoripyörän ym. Vastaus oli: ”Lähde menemään, kello on 16 ja meidän työaika loppui.” Heitettiin ulos.
Koko tapahtuma oli niin käsittämätön, äkillinen ja samalla loukkaava että menin hetkeksi lukkoon. Vasta autossa kun aloin selvitä tyrmistyksestä tajusin, että minun olisi pitänyt tuossa tilanteessa ryhtyä samalla mitalla puolustamaan omia, yritykseni ja yhteisön oikeuksia.
Vähitellen aloin sisäistää karun realiteetin että eCorolla2 on Tredean omaisuutta, he voivat tehdä sille mitä haluavat, eikä minulla tule olemaan sen pariin enää koskaan pääsyä. Kuten ei ilmeisesti Tampereen Sähköajoneuvokeskukseenkaan, joka oli Tredean hallinnoima. Sinä tilanteessa oma innostus, motivaatio ja usko oli pakko tukahduttaa ja antaa intohimoisen suhteen eCorollaan kuolla. Game over. Oli terveellisintä sulkea kaikki eCorollaan liittyvä kokonaan pois mielestä.
Samoin oli unohdettava myös Amperi-GreenMotorsin liiketoiminnan muuttaminen Vaajakoskelta Tampereen Sähköajoneuvokeskukseen, jota oli valmisteltu kuukauden verran. Siellä oli määrä varastoida, varustaa ja sieltä toimittaa ruohonleikkuurobotit, sähköskootterit, ym litium-akkukäyttöiset koneet sekä ryhtyä muuntamaan MB-eSprinter jakeluautoja DHL:lle, eCorollien lisäksi. Luonnollisesti yhteistyössä Sähköautot – Nyt! –yhteisön, Tampereen kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredean, Tampereen alueen oppilaitosten ja Työvoimahallinnon kanssa, jota monikantayhteistyötä oli tehty jo vuosi. Mutta kaikki luukut suljettiin.
Noin viikon yrittämiseni jälkeen Tredean Electricity-Tampere liikkuu sähköllä –hankkeen vastaava projektipäällikkö Ari Lounasranta suostui vastaamaan kyselyihini ja myöntämään minulle pääsyn bussitehtaalle hakemaan Amperin ja oman omaisuuteni pois.
Pääsin sisään halliin 4.2.2011. Näky oli lohduton, eCorolla2 seisoi hallissa osiin purettuna. Kaikki muunnoksen komponentit ja rakenteet oli irrotettu ja kerätty pinoiksi, samoin kuin Sähköautot-Nyt! –teipatut konepelti ja etulokasuojat.
Katsellessani hiljaa tuota näkyä, ajattelin yhteisöä ja kaikkia niitä ihmisiä jotka olivat vuosien saatossa osallistuneet muunnoskonseptin ja eCorollan tekemiseen, suunnitteluun, viestintään, markkinointiin, rakentamiseen, ym., uhraten pyyteettömästi omaa aikaansa, osaamistaan ja rahaansakin. Ihmisiä, jotka asiaan sitoutuneina olivat käyttäneet lukemattomia tunteja ahertaessaan sen kimpussa iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Joille, kuten itsellenikin, eCorolla oli yhteinen visio, innoituksen lähde ja tekemisen kohde, saada joukolla aikaan jotain konkreettista ja merkityksellistä planeetan ja paremman tulevaisuuden hyväksi.
Ajattelin henkilöitä joiden kanssa oli yhdessä riemuittu kaikista niistä tuhansista pienistä ja suurista onnistumisista kun eCorolla oli pala palalta saatu rakennettua, lopulta toimimaan ja esiteltyä yleisölle. Mietin kuinka paljon aikaa ja työtä eCorolla2:n suunnitteluun ja rakentamiseen olikaan käytetty, mutta sen purkaminen oli varmaankin tapahtunut kaikesta päätellen hyvin helposti ja nopeasti. Sillä hetkellä näky puretusta eCorolla2:sta tuntui hyvin väärältä ja epäoikeudenmukaiselta.
Keräsin oman ja yritykseni omaisuuden peräkärryyn, projektipäällikkö Lounasrannan solvausten saattelemana, viimeinen lause jonka kuulin oli: ”Äläkä ikinä enää tule tänne takaisin”. Päätäni pyöritellen suljin hallin oven lopullisesti ja poistuin.
Helmikuusta 2011 lähtien Sähköautot-Nyt! -yhteisöläiset poistuivat TSAK:in tiloista, siirtäen siellä olleet omat ajoneuvoprojektinsa, mittalaitteet, työkalut ja varusteet muualle, takaisin omiin talleihinsa. Tekijöiden lähdettyä Tampereen Sähköajoneuvokeskus hiljeni ja lakkasi olemasta. Tredea pääsi päättämään Electricity-Tampere liikkuu sähköllä -hankkeen ja laatimaan sen saavutuksista ja menestyksestä kertovan loppuraportin. (”2012 Tampereen sähköajoneuvokeskus Ari Lounasranta Loppuraportti”).
SUMMARUM
eCorolla2:n purkamisen jälkeen sen muunnossarjan osia asennettiin Tredean toimesta toiseen, dieselmallin farmari-Corollan runkoon, josta tehtiin ”Tredea eCorolla”. Siihen tehtiin toisenlainen etuakkulaatikko ym. rakenteellisia muutoksia, dieselmallin erilaisuudestakin johtuen. Runkojen mukaan juoksevaan järjestykseen nimettynä tällöin rakennettiin eCorolla3.
Tässä autossa ei kuitenkaan enää pyritty tuotannolliseen rakenteeseen, vaan siitä rakentui yksi lisää yksittäinen muunnossähköauto, jossa komponentit on kiinnitelty eri puolille ilman tavoitetta muunnossarjan kopioitavuudesta ja sarjatuotannosta. eCorolla3:seen kuitenkin vaihdettiin alkuperäisen eCorolla2:n Sähköautot-Nyt! –teipatut konepelti ja etulokasuojat. Työn suorittaneiden Danielin ja Timon ansiosta auto saatiin katsastuskynnyksen yli, rekisteriin ja liikenteeseen, josta kunniamaininta.
Ajatus teollisesti monistettavasta modulaarisesta muunnossähköauto eCorollan konseptista ja sen ympärille rakennettavasta liiketoiminnasta ei lopulta osoittautunut Tredean silloisen johdon ja Electricity hankejohdon tavoitteeksi. Hankerahoituksella saatiin kuitenkin yhteisön toimesta paljon aikaan, bussitehtaan tilojen ja resurssien käyttömahdollisuuden ansiosta. Siinä sivussa työllistettiin pari henkilöä pyörittämään hankebyrokratiaa ja seminaareja ym. Isossa kuvassa saatiin siis sähköautoilua edistettyä, joka sinänsä on positiivinen lopputulema.
On todettava että liiketoiminnan käynnistämiseen eCorolla muunnossarjan osalta ei juuri tuolloin vielä ollut tarvittavia taloudellisia resursseja eikä riittävästi henkilöstöä, kaikki tapahtui liian nopeasti ja päällekkäin, paukut ja aika loppuivat kesken. Vaikkakaan kaukana läpilyönnistä ei oltu. Jos tuolloin olisi ollut keinot yhdistää eCorolla-konseptin kehittämiseen myös vaikkapa crowdsourcing-rahoitus, niin kaikki olisi voinut mennä toisinkin.
Lisäksi on huomioitava että Sähköautot-Nyt! yhteisön eCorolla tempaisun aikaan 2008-2011 Suomen virkamieshallinnon ja viranomaisten toiminta, tietämys, asenne ja ohjeistus sähköautoihin liittyen oli aivan alkutekijöissään ja varsinkin muunnossähköautojen osalta. Vastassamme oli koko perinteinen öljy- ja autoteollisuus sekä sitä tukeva politiikka ja säädöstö. Jokainen virkakäsittelyporras oli uusi ongelma, hidaste ja kulu. Kuvaavaa on että vielä 2018 Suomen muista pohjoismaista täysin poikkeava sähköautopolitiikka edelleen jarruttaa sähköautoilun lisääntymistä maassamme. Suureellisista juhlapuheista huolimatta Suomi laahaa lohduttomasti muiden perässä.
eCorolla2:n kanssa kuningasajatuksena olikin suorittaa käytännön muunnostyö Suomessa, mutta koeluonteisesti käyttää se sitten muutoskatsastettavana Virossa, jossa se oli huomattavasti helpompaa ja halvempaa. Tämän vuoksi eC2 pidettiin muunnoksen ajan Viron rekisterissä, josta se oli ostettu. Tämä suunnitelma jäi kuitenkin lopulta toteutumatta.
eCorolla2 oli jo hyvin kehittynyt ensimmäinen piensarjatuotantoa valmisteleva modulaarinen prototyyppi. Siksi myös kuvasin jokaisen osan, rakenteen ja työvaiheen niin kattavasti kuin niissä olosuhteissa oli mahdollista. Aulis Eskola teki itseään ja aikaansa säästämättä uskomattoman määrän työtä rakenteiden ja osien määrittelyissä ja laskennassa, mittasi, piirsi ja dokumentoi, osallistuen lisäksi kokoonpanoonkin.
Hyvösen Vikke oli tehnyt arvokkaan pohjatyön eCorollan ensimmäisten moottorikehikoiden rakenteiden CAD/CAM suunnittelussa. eC2:een Amperi osti CAD apua Tampereella Cadring Oy:ltä, jossa Jari Viskari piirsi puhtaaksi lopulliset rakenteiden kuvat, ja levyleikkaamolta tilattiin hitsausvalmiiksi laserleikatut kappaleet. Mutta eCorollan teknisten synnytyslääkäreiden listassa on nimiä kymmenittäin, enemmän kuin tässä voi luetella; Henry Palonen, Tapio Vihuri, Daniel Salonen, Timo Mäkeläinen, akkuJukka, jne jne… Ja luonnollisesti lisäksi kaikki muut projektihenkilöt; ilmiön perustajat, IT, viestintä, PR, grafiikka, kuvaus, jne… eCorolla-wizardit löytyvät yhteisön sivuilta, aikaisemmista blogeista, kuvista ja videoilta.
Arvokkain tekninen tieto-taito sisältyy alkuperäiseen Virosta hankittuun eC2:n runkoon ja siitä pois purettuun muunnossarjaan yhdessä, ne olivat toisiinsa sovitetut. Muunnossarjan komponentit, materiaalit, pinnoitteet ja kiinnitystarvikkeet olivat huolellisesti valittuja, rakenteet oli tehty kestävyys ja sarjatuotanto mielessä. Moottoritilassa, korissa ja alustassa oli tarkkaan suunnitellut mitatut asennuspisteet ja kiinnitystavat, kierreniittimuttereineen ym. Etuakkulaatikon muotoilu ja koko oli maksimoitu viimeistä milliä myöten. Viisaus piili juuri tuossa kokonaispaketissa, tilan, rakenteiden ja komponenttien integroinnissa, optimoinnissa ja tasapainotuksessa, jossa kaikki vaikutti kaikkeen.
Nimenomaan tästä syystä oli hyvin turhauttavaa ja surullista todeta että runko ja sen muunnossarja oli erotettu toisistaan irralleen. Koen varsin valitettavana että Tredea päätti juuri tämän omistamansa muunnossähköautoyksilön purkaa ja hukata siihen kertyneen ainutlaatuisen eCorolla yhteisöosaamisen. Vaihtoehtoja olisi ollut. Alkuperäisen eCorolla2 rungon kohtalosta ja sijainnista saattaa tietää Juissi, samoin kuin sen muunnossarjan osista, akkulaatikoista jne.
Ehdin koeajaa optio-lisäakulla varustetulla 28 kWh eCorolla2:lla talvella 2010 Tampereen Ruskossa sohjoisella tiellä nastarenkailla, jolloin se kiihtyi rivakasti huippunopeuteen 105 km/h, ilman hienosäätöjä. Arvioitu ajomatka tupla-akustolla yhdellä latauksella olisi ollut 120-150 km, jota ei siis koskaan päästy kokeilemaan.
PERINTÖ
eCorolla ja sen tuotannollistamisyritys vei elämästä muutaman vuoden ja tuli maksamaan allekirjoittaneelle ironisesti uuden Tesla 3 sähköauton verran, but let`s say: ”One for the team.” 😉
Opetukset:
- Jonkun pitää maksaa open source hardware (OSHW)
- Asiakkaan omistamaan kohteeseen tehty tuotekehitys ei ole omassa hallinnassa
- Rakenna protot omissa tiloissa
- Harkitse sähköajoneuvoihin liittyviä tuotekehitystoteutuksia jossain muussa maassa.
Vuosien 2016-2017 aikana sain vähän kerrallaan kaivauduttua takaisin eCorollan maailmaan. Kokosin vanhojen kännyköideni ja kamerani sisäisistä muisteista ja muistikorteilta 2008-2011 kuvaamani eCorolla1 ja eCorolla2 kuvat ja videot. Teknisiä kuvia rakenteista ja työvaiheista kertyi yhteensä 2447 kpl, jotka järjestin 131 kansioon. Lisäksi löytyi eCorollan/Sähköautot-Nyt! –yhteisön yleisiä puuhakuvia videoineen 625 kpl, 29 kansioon. Kaikkiaan yhteensä vähän yli 3000 tiedostoa, n. 160 kansiota, n. 4,4 Gt mediaa.
Kokosin kaiken pääkansioon jonka nimeksi annoin: eCorolla-eKi files-2008-2011.
Tavoitteeni on että kaikki eCorollan rakentamiseen liittyvä materiaali ja tallenteet saadaan julkiseksi ja tarvittaessa open source -lisenssillä vapaasti kaikkien käyttöön.
Alla eritellyt materiaalit, lukuunottamatta kohtaa 1.2, olen siirtänyt 2017 akkuJukka Holdings Oy:lle, joten Jukka Järvinen hallinnoi niiden käyttöä ja julkaisua. Kohdan 1.2 ”eCorolla-Sähköautot-Nyt!-Kuvat, videot, blogit” sisältö on julkaisuvapaa ja kaikkien käytettävissä.
Materiaalin erittely:
1. eCorolla-eKi files-2008-2011
1.1 eCorolla tekniset kuvat ja videot. 2,12 Gt
- eC1-Hikiä:871 tiedostoa/26 kansiota/337 Mt
- eC2-Tre:1576 tiedostoa/103 kans./1,79 Gt
1.2 eCorolla-Sähköautot-Nyt!-Kuvat, videot, blogit. 625 tiedostoa/2,27 Gt
2. Sapluunat ja rakenneosat (Amperi-eCorolla2)
- moottorikehikon laserleikatut valmiit hitsausosat (1 sarja)
- akkulaatikon/moottorikehikon kiinnityskappaleiden sapluunat
- elektroniikkakotelon laserleikatut sivulevyt
- LFP90-kennojen yhteenliittämismodulien sapluunat ja 1 valmis sarja
3. Paperiset dokumentit, piirrokset ja muistiinpanot (eC1 ja eC2)
- kaksi pahvilaatikollista, järjestettynä kansioihin asiaryhmittäin
4. Amperi-eCorolla2:n moottorikehikon ja akkulaatikoiden suunnitteludokumentit, CAD-kuvat ja osaluettelot (Cadring/Comatec,Microteam).
Toivon että materiaaleille saadaan perustettua yhteinen tietokanta nettiin ja että myös muut eCorollan synnyttäjät lisäisivät tietokantaan omat tiedostonsa, esim.; eCorolla-Henry files-2008-2011, eCorolla-Tapio files-2008-2011, eCorolla-Daniel files-2008-2011, jne. : )
eCorolla -projektissa tuli ratkaistua mm. kaikkien sähköautomuunnosten ensimmäinen perusongelma johon jokainen törmää; kuinka sähkömoottori-vaihteisto saadaan helpoimmin yhdistettyä polttomoottoriautojen vakio-vetoakseleihin, merkistä ja mallista riippumatta. Tämä innovaatio pelkästään on jo merkittävä perintö, jonka seuraavat toivottavasti osaavat hyödyntää.
Uuden sukupolven sähkömoottorit ovat pieniä ja tehokkaita, ja voimalinjat kompakteja. Etuakkulaatikkoon saa nykyään mahtumaan jo varsin suurienergisen akuston ja BMS:tkin ovat aivan uudella tasolla, jos niitä edes tarvitaan. Latureitakin on jo joka tarpeeseen. Mikä ja minkä kokoinen olisi eCorollan akkulaatikkoon sijoitettava energialähde tänään, 5v tai 15v kuluttua?
Toyota Corolla E120 (vm. 2004-2007) oli maailman myydyin yksittäinen automalli ja runkoja saa nyt puoli-ilmaiseksi. ;). Eri valmistajien suosituimpien autojen yhteiset runkopohjalevyt ja korimallit mahdollistaisivat nykyään muunnossarjan helpohkon integroinnin eri merkkeihin ja malleihin.
Maailmassa on tällä hetkellä jo yli miljardi polttomoottoriautoa ja lisääntyy. Alkuperäinen pääongelma ei ole poistunut mihinkään: Mitä niille tehdään, nopeasti?
KIITOS
Haluan omasta puolestani vielä näin jälkikäteen kiittää lämpimimmin kaikkia eCorolla ilmiön synnyttämiseen osallistuneita upeita ihmisiä, Sähköautot-Nyt! –yhteisöläisiä ja muita. On mahdotonta luetella tässä kaikkia nimeltä, mutta tiedämme ja tunnemme toisemme sekä mitä yhdessä olemme tehneet. eCorollan parissa puuhaaminen kanssanne oli uskomattoman hauskaa, innostavaa ja palkitsevaa, ja syntyi hienoja elinikäisiä ystävyyksiä, yli rajojenkin. eCorolla 2008-2011 oli mahtava projekti ja elämys, huikea osoitus yhteisen tavoitteen ja yhteisöllisyyden voimasta.
Ja luulenpa vaan että osaltamme hiukan potkaisimme eCorollan kanssa isoja autovalmistajia persuksiin; – ”Hei ne alkaa tehdä niitä nyt jo itse!” – ja nopeutimme hieman tätä lopultakin alkanutta sähköautojen läpimurtoa. Iso Kiitos, ja peukut meille kaikille! 😀
– eKi
Erik Leinonen
Sähköautot – Nyt! (Vihdoinkin! 😉